Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Seitseminen

Villiinnyin keväästä Seitsemisen virkapolulla

Virkapolku kuulostanee vähän kuivalta ja tylsältä, mutta tällä kertaa sitä se ei kuitenkaan ollut. Toissa viikonloppuna suuntasimme ystäväni kanssa Seitsemisen kansallispuistoon, jossa vietimme Suomi100 -juhlavuoden toisen luonnon oman juhlapäivän matkaten eteenpäin virkatiellä vihdoin lämmenneessä ja keväisessä kelissä. Heti alkuun on myös mainittava, että ennenmuinoin ei virkatie-nimellä suinkaan ollut noin kuivaa sävyä. Virkapolku nimittäin meinasi polkua, jonka varrelta parhaat pyydykset, pyyntikuopat ja -loukut löytyivät, melkoisen jänniä polkuja siis itseasiassa.

Pyyntikuopat onnistuimme tällä reissulla kuitenkin välttämään ja taivalsimme noin 26 kilometriä pitkän virkatien yhden yön reissuna. Aloitimme matkamme luontokeskukselta, josta löytyi iso parkkipaikka, siistit sisävessat, ravintola ja infopiste. Väkeä paikalla oli runsaasti luonnonpäivän tapahtumista ja hyvästä säästä nauttimassa. Lähdimme kiertämään polkua ohjeistuksen mukaisesti vastapäivään seuraavaa reittiä:

Kulomäki (Seitsemisen luontokeskus) – Kirkaslampi (lounaspaikka) – Kovero – Multiharju – Jokiristi – Liesijärvi (yöpaikka) – Pitkäjärvi – Iso Kivijärvi (lounaspaikka) – Kulomäki

Vaikka Seitseminen ei omasta mielestäni ehkä kuitenkaan ole upein ja mahtavin kaikista kansallispuistoistamme, on se ehdottomasti kokemisen arvoinen! Puisto on Tampereelta vain tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi useat nuotiopaikat ovat helpon kävelymatkan päässä, joten päiväretki myös perheen pienimpien kanssa onnistuu helposti. Ainakin Kirkaslammelle ja Koveroon pääsee aivan viereen autolla ja Iso Kivijärvellekkään ei ole kuin muutaman kilometrin kävely Kulomäeltä. Kaivoja matkan varrelta löytyi Koverosta ja Pitkäjärveltä eli palveluitakin on. Hienoja ja rauhallisia metsämaisemia riittää koko puiston laajuudelta, upeista suoalueista puhumattakaan. Myös alla näkyvä Koveron perinnetila on hauska matkakohde koko perheelle. Koverolle pääsee myös vaellusreissuilla, sillä kaikki puiston pidemmät vaelluspolut kulkevat tuon tilan tilusten läpi.

Liesjärvelle, jossa yövyimme, joutuukin sitten kävelemään hieman enemmän ja vähän sivuun päiväreiteiltä. Siitä huolimatta väki oli päivän teeman mukaisesti villiintynyt keväästä ja laavun alue oli aivan täynnä. Telttoja riitti molemmilla teltta-alueilla ihan reilusti, mutta toisaalta mukavaa aina nähdä, että näin moni on innostunut retkeilystä! Paikka oli viihtyisä ja tilaa onneksi kuitenkin riitti hyvin. Muuten telttailun suhteen kannattaa huomioida, että kansallispuistossa telttailu on sallittu vain tuolla Liesjärvellä, Haukilammella, Soljasilla, Jokiristillä ja Koverolammilla, eli ei suinkaan jokaisella laavulla tai nuotiopaikalla.

Kokonaisuudessaan reissu oli huippu! Koska ilman säätöä ja sählinkiä ei reissu ole seikkailu eikä mikään, niin vähän purnattiin huonoja varusteita. Vaikka usein hoenkin, ettei ulkona liikkuminen suinkaan ole varusteurheilua, vaikka itse kivoista varusteista tykkäänkin, on hyvissä varusteissa puolensa. Kaverin rinkasta nimittäin puskivat hajonneet selän kovikkeet läpi mustelmia alaselkään ihan reilusti taiteillen, auts… Lisäksi kaverin aina niin ihana ja aktiivinen koirulainen oli vähän turhankin innoissaan ensimmäisestä telttayöstään ja ei malttanut nukkua kun muutaman tunnin. Siinä sitten pyörittiin kimpassa teltassa aamuyö. Ruuanlaittotouhuissakin onnistuttiin polttamaan popcorn-öljyt pohjaan ja ainakaan toistaiseksi en ole kattilaa puhtaaksi saanut. Eli huomhuom, jos on vinkkejä miten trangian kattilan saa taas kiiltämään niin saa kertoa! Muuten ei valittamista, mahtava reissu jälleen!

Lisää tietoa Seitsemisen kansallispuistosta löydät täältä.