Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Paistunturien erämaa-alue

Viimeiset Lappifiilistelyt syksyn kiireeseen

Moikka!

Blogissa on eletty hiljaiseloa, koska seikkailemisen sijaa meikä on yrittänyt pakertaa kouluhommia kasaan, jotta joulukuussa saisin paperit koulusta ulos ja voisin ottaa suunnan kohti ihan kokonaan uusia seikkailuja. Ensilumestakaan en ehtinyt vielä räpsiä kuvia ja viime viikonlopun Norjan viikonloppureissun kuvat odottavat vielä kamerassa, joten palataan vielä yli kuukauden takaiseen seikkailuun Lapissa. Nämä kuvat on otettu matkalta kohti Áhkovárria eli Akuvaaraa. Menomatkalla saatiin harjoitella selviämistä tihkusateessa ja kylmässä kelissä, mutta huiputuspäivälle saatiin ihan loistava keli ja näkyvyys! Suosittelen kyllä retkeä tuonne, upeat maisemat kohtuullisen helpon nousun päätteeksi. Ja niin, tarviipa tuonne vielä itsekkin palata, koska jäi huipulla oleva geokätkö kiihkeistä etsimisistä huolimatta löytämättä!

ryhmä vaellus vaellusvaatteet tunturi vaellus tunturi Ahkovarri Akuvaara varvikko vesiputous joenranta huipulla

Tsemppiä marraskuuhun kaikille, toivottavasti täälläkään seikkailut ei ihan kokonaan hyydy kiireistä tai talvesta johtuen! Yritys pitää seikkailut arjessa on ainakin kova, aloitin meinaan tällä viikolla talvivaelluskurssin, että eiköhän sitä tällekin talvelle joku seikkailu keksitä!

Kaupunkiseikkailijasta eräjormaksi eli mitä Lappi opetti?

Moikkamoi!

Täytynee heti alkuun ensin korjata jutun otsikkoa ja todeta, että Lappi ehkä tarjosi enemmänkin puitteet oppimiselle kuin opetti ja opettaminen tapahtui tekemällä ja touhuamalla Suomen Ladun loistavien kouluttajien johdolla. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo pääpiirteissään, mikä tuo mystinen Akumajan retkeilyn peruskurssi oli ja nyt uppoudutaan sitten siihen, millaisia juttuja siellä opittiin. Näiden tähän listattujen juttujen lisäksi käytiin läpi noin tuhat ja yksi muuta juttua, mutta tässä päällimmäiset top 5 oppimiskokemukset juuri minulle! Miltäs ne näyttää, onko nuo taidot teillä muilla jo hallussa?

suunnistaminen1. Suunnistaminen

Tämä oli varmasti viikon parasta antia ja ehkä isoin syy, miksi kurssille lähdin. Tätä ennen meikän kartassa ilmansuunnat on ollu aina ihan miten sattuu ja aivot pyöriny ympyrää kompassin neulan tahdissa, kun olisi pitänyt ottaa sillä suunta metsässä puhumattakaan karttapohjoisten ja magneettisten pohjoisten erojen tiedostamisesta. Mulla on aina ollut kohtuullisen hyvä suuntavaisto ja liikkuessa opin hahmottamaan alueita nopeasti, mutta uudessa maastossa tai erämaassa ei auttaisi luottaa vaan tuuriin ja vaistoon, vaan voisi olla ihan suotavaa, että kartta ja kompassi pysyy kädessä. Pitkällisen, kurssilla päivittäin jatkuneen treenin myötä kyllä tuo taito vahvistui ihan hurjasti! Uskaltaisin sanoa, että nyt pärjäisin helpossa maastossa helpoissa olosuhteissa ihan vallan hyvin, mutta treenattavaa riittää, varsinkin jos kiintopisteitä ei löydy maastosta, tulee pimeetä tai näkyvyys muuten syystä x heikkenee tai on muuta härdelliä. Kurssillakin puhuttiin paljon siitä, että kuten monessa muussakaan jutussa, ei suunnistamisessa auta kun treenata ja treenata ja vaikka kuinka olisi merkityllä polulla ja tutussa metsässä niin aina vaan lukea sitä karttaa, niin jossain kohtaa ehkä huomaa, että se ei enää vaadi minuuttien aivotyötä, että osaa piirtää kartalle “olen tässä”-pisteen ja lähteä tarpomaan oikeaan suuntaan.

kiehisetnuotio2. Tulileikit

Tulella ei saa leikkiä, mutta mepä leikittiin melkein koko viikko! Mun käsissä ilmeisesti on jotain ongelmaa, kun kompassin ja kartan lisäksi myös kirves ja puukko tuntuivat vallan tuntemattomilta välineiltä käsissä, mutta nyt on tämäkin ongelma korjattu. Treenailtiin viikon aikana niin klapien tekemistä, kiehisien vuolemista, erilaisten notskien rakentamista ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä ruuan laittoa siellä notskissa, tsekatkaa nyt toi alempana oleva loimulohikuva, ei vois olla parempaa! Vanhat taidot sai vahvistusta ja uskon, että nyt notskin kasaaminen onnistuu myös vähän haastavammissa oloissa ja huonommilla matskuilla ja tässä oli kivaa se, kuinka hyvin sen näki, että omat taidot edes vähän kehittyi!

nuotiotloimulohi 3. Luonnontuntemus

Jälleen kerran, meikä ei ennen tätä viikkoa varmaan erottanut mäntyä koivusta, mutta nyt kyllä tiedot kasvoi hurjaa tahtia ja tuli ala- ja yläkoulun bilsan ja maantiedon jutut tehokkaasti kerrattua. Ei musta ehkä lintu- tai kasvibongaria saa tekemälläkään (eläinbongarin kylläkin!), mutta kiinnostavaa oli oppia ja kuulla paikallisesta luonnosta, sen kiertokulusta ja siitä, miten luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja tähän kohtaan lisättäköön myös loistava kertaus jokamiehen oikeuksista, eli siitä, mitä kasveja sieltä metsästä saa nyt nyppiä ja minne sen telttansa tai nuotionsa saa kasata.

kasvintunnistus 4. Varuste- ja retkimuonavinkit

Varusteet oli ehkä se asia ja teema, mihin olin jo etukäteen eniten perehtynyt. Valitettavaa tietysti oli se, että kurssia varten isoimmat hankinnat oli jo tehty tietysti etukäteen, koska tuolta kyllä tarttui mukaan jos jonkinmoista vinkkiä siihen, millaiset varusteet olisivat parhaat minkäkinmoiselle seikkailulle. Ilokseni kuitenkin huomasin, että ei sitä ihan kauhiasti ollut hutiostoksia tullut tehtyä ja haaveiden ostoslistakin pysyi kohtuullisena, mitä nyt kaasukeitin, retkitermari, karttatasku, merinovillasukat ja puukko nyt ainakin on hankintalistalla kun lottovoitto osuu kohdalle. Isoin anti mulle oli kuitenkin varusteiden pakkaamis- ja huolto-osuudet, koska kun on tuhlannut sievoisen summan opiskelijabudjetista vaellushärpäkkeisiin, olisi mukava jos ne kestäisivät vähän pidempään kuin vaan yhden reissun! Ja huippua oli päästä maisteleen erilaisia enemmän tai vähemmän hyviä retkiruokia, sieltä oli helppo sitten poimia ylös ne tuotteet, joiden maku miellytti. Lisäksi alempien kuvien asuntomessut erilaisissa teltoissa oli mieltä avartava kokemus, kyllä sitä voikin metsään lähteä vaikka minkänäkösillä virityksillä.

tarppiretkiruokateltat5. Joen ylitykset

Mun ehdoton lemppari! Niin kamalaa, mutta niin hauskaa! Kurssin aikana treenattiin useampaan otteeseen sitä, miten kahlata turvallisesti jääkylmän tuntemattoman veden yli ja täytyy kehaista, ettei kukaan vetänyt kertaakaan kumoon, kun vaan muistettiin ohjaajien mantra varmoista jaloista ja siitä, että vain yksi asia liikkuu kerrallaan. Meikä tällaisena hätähousuna koitti useinkin loikkia jalat lämpimälle maalle vähän turhan vauhdilla, mutta muutama läheltä piti-tilanne opetti, että siinä on pointti, että sauvat ja jalat kannattaa oikeesti asetella tarkkaan ja huolehtia, että virtaa vastaan nousee vaan ja ainoastaan yksi tassu kerrallaan. Niin ja senkin opin, että jos on vaan yksi tukikeppi tai -sauva, niin sen pitää olla virran puolella, että se tukee paremmin, en tiedä miks ite olin aiemmin järkeilly asian ihan toisin päin, oppia ikä kaikki onneks!

joen ylitysMieletön viikko takana, näillä opeilla on kyllä hyvä jatkaa seuraaviin seikkailuihin! Miltäs kuulostaa, onko nää taidot teille ihan itsestäänselvyyksiä, vai lähteekö joku mun kaa jatkotreenaileen?

Mitä tapahtuu Akumajan retkeilykurssilla?

Heippahei!

Viikko sitten palasin Akumajalta Suomen Ladun järjestämältä retkeilyn peruskurssilta kotiin nuutuneena ja väsyneenä, mutta niin täynnä uutta seikkailuintoa ja iloa onnistuneesta viikosta, ettei mitään rajaa. Viikko osui täydelliseen saumaan rankkojen kouluviikkojen väliin ja kurssi sisältöineen vastasi likimainkin juuri sitä, mitä odotinkin. Ajattelin jakaa postaukset reissusta kolmeen osaan ja yhteen mahdolliseen fiilistelykuvapostaukseen, jos vielä näiden kolmen postauksen jälkeen jaksatte nauttia Lapin maisemista yhtä paljon kuin minä. Aloitetaan kuitenkin nyt siitä, mikä himskatti tuo kurssi oikeen edes oli, edetään seuraavassa postauksessa siihen, mitä meikä siellä oppi ja vikassa postauksessa kiivetään Paistunturin erämaassa sijaitsevan Áhkovárrin huipulle.

p9170001p9221122p9180980Kurssi järjestettiin siis Akumajalla, reilun kolmen kilometrin päässä lähimmästä tiestä Paistunturin erämaa-alueen rajamailla ilmeisesti Utsjoen kunnan alueella. Meidät kuljetettiin pikkubussilla lähimmälle parkkipaikalle Ivalon lentokentältä ja heti parkkipaikan vieressä virtasi Tenojoki, eli kukkuloiden huipuilta oli suorat näkymät Norjaan. Kaldoaivin erämaa-alueen jälkeen Paistunturin erämaa-alue taitaa olla Suomen pohjoisin ja näkymät oli jo ajomatkalla sen mukaiset ja senkun paranivat Akumajaa kohti mennessä. Akumaja on siis Suomen Ladun omistama mökki Akujoen varrella keskellä ei-mitään ja Akumajan mökin lisäksi joen kupeessa on myös Dominickin mökki, varastorakennus, pari ulkohuussia ja sauna. Molemmissa majoitusmökeissä oli petivaatteet, kamiinat ja kaasulla toimivat jääkaapit ja muut hienoudet ja jos sää salli, eli tuuli tarpeeksi tai aurinko paistoi, sai myös esimerkiksi puhelimen ladattua paikan päällä, tosin eipä siitä paljon iloa ollut, kun kuuluvuus oli aikamoisen huono. Jokatapauksessa varsin luksusolosuhteet kurssille siis, ja tämä olikin ehdottomasti isoin yllätys, koska odotin jotain paaaljon yksinkertaisempaa majoitusta. Noita mökkejä saa siis myös Suomen Ladun jäsenet vuokrata, ja sanoinkin, että tuonne tulen sitten viikoksi tyhjentämään päätä, kun burn out iskee, suosittelen samaa myös teille!

p9180977p9180918 p9180974Ruokahuolto pelasi kurssilla loistavasti, ensimmäisenä päivänä Karigasniemeltä tuotiin lasti ruokaa mönkijällä mökille ja siitä alkoikin sitten kiertävät keittiövuorot. Jokainen ryhmä kokkasi vuorollaan aamupalaa, lounasta tai päivällistä ja ajatuksena joka aterialla oli se, että ruuan voi helposti toteuttaa myös luonnossa ja näin jokainen ruokahetkikin oli pieni oppitunti. Päästiin syömään kaikkea vallan mahdottoman loistavasta loimulohesta nuudeleihin pussikeitolla, eli kaikki retkiruuan variaatiot tuli kyllä tutuksi. Lisäksi tietty treenailtiin ruuanlaittoa niin nuotiolla kuin erilaisilla retkikeittimilläkin, mutta siitä lisää sitten seuraavassa osassa! Jokatapauksessa ruokaa oli tarpeeksi, se oli maittavaa, monipuolista ja insipiroivaa noin tulevien seikkailujen ruokalistaa ajatellen ja nälkä ei yllättänyt kertaakaan koko kurssin aikana edes minua!

p9180956 p9180958p9181024Yhtäkään päivää kurssista ei myöskään istuttu sisällä, vaan jokaiseen päivään liittyi joku harjoiteltava asia tai teema, jota sitten käytiin läpi luonnossa treenaillen ja pieniä päiväretkiä tehden. Ulkoiltua tuli siis paljon, mutta päivämatkat pysyivät tosi pieninä, jotta ehdittiin keskittyä opittaviin asioihin. Itse olisin ehkä välillä kaivannut vähän rankempiakin päivämatkoja ja -retkiä, mutta toisaalta rento tahti antoi mahdollisuuden keskittyä opittavaan ja toimi näin loistavasti ja teki kurssista näin sopivan ihan jokaiselle retkeilystä kiinnostuneelle ikään tai kuntoon sen kummemmin katsomatta.

p9181025 p9190063p9200106Hauskinta kurssissa ehkä olikin se, että olin ihan selvästi kurssin nuorin osallistuja. Aluksi ehkä vähän hämmennyin asetelmasta, mutta lopulta totesin sen olleen vain ja ainoastaan hyvä asia. Oli mahtavaa saada ihan täydellinen irtiotto omasta arjesta, kun ympärillä olevien ihmisten elämä ei pyörinytkään opiskelujen tai työelämään siirtymisen ympärillä ja keskustelun aiheet olivat monesti ihan erilaisia, kuin täällä kotosalla omien kavereiden kanssa. Äitiäkään ei tullut ikävä, kun huolehtivia ihmisiä oli tupa täynnä ja parasta oli se, että erilaisista taustoista, elämäntarinoista ja syntymävuosista huolimatta ryhmässä oli ihan hurjan hyvä ryhmähenki ja tsemppi päällä koko reissun ja huumoria löytyi synkimmästäkin hetkestä kun jalat piti laittaa jääkylmään jokeen! Ja lisäksi täytyy sanoa, että sain kyllä viikon aikana erätaitojen lisäksi rinkan täyteen elämänoppeja, ehkä nyt ei sitten tarvi kaikkea oppia kantapään kautta!

Mahtava viikko siis, jäikö teille jotain kysyttävää vielä kurssin käytännön jutuista? Miltä teistä tuntuisi lähteä moiselle kurssille?