Wales arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Wales

Snowdonia ja mahteja maisemia

Heippahei!

Pikapikaa kuulumisia taas! Viime viikko meni tiukasti töissä, torstai juhliessa, viikonloppu Snowdoniassa vaeltaessa, tiistaina sain vieraita Suomesta, keskiviikkoillan vietin espanjan tunneilla ja tässä sitä ollaan, torstaissa taas. Kiirettä siis pitää jälleen, mutta ihan mukavaa on ollut, kaikesta väsymyksestä huolimatta. Ainakin oon pitäny itteni kiireisenä, niin ei oo ehtiny liikoja murehtia.

Snowdonia oli kaikessa karuudessaan ihan uskomattoman kaunis ja mahtava paikka. Vaellettiin kolmen päivän aikana yli 40km, mikä tuntui tämmöisen kokemattoman kävelijän jaloissa kyllä vielä eiliseen asti, mutta maisemat oli kaiken sen vaivan arvoisia. Kuvia ei ihan kamalasti ollut, koska optimaalinen kävelysää (eli pilvinen ja ei liian kuuma tai kylmä sää) ei ollu ihan se kaunein kuvaussää ja tauot meni pitkälti hengitystä tasatessa ja eväitä syödessä. Mutta hienosti päästiin kaikki huiputtaan Snowdon, mistä itse olin ainakin aika ylpeä, vaikka toki tuolle huipulle olisi päässyt vähän helpommallakin kuin 4 tunnin kipuamisella ja kompuroinnilla, huipulle menee meinaan myös turistijuna, joka on rakennettu vanhan kaivoksen raiteille! Ja toki lauantain ja maanantainkin kävelyt oli mahtavia, mutta toi vuorenvallotuspäivä ehdottomasti paras. Mutta antaa kuvien yrittää puhua puolestaan taas kerran!

 

Siellä oli näitä pikkukaritsoja ihan uskomattomat määrät, oisin voinu ottaa ne kaikki mukaani, ne oli niin suloisia ja täynnä elämää 🙂
Siellä pilvessä jossain se Snowdonin huippu on.
Maailman upein luonastaukopaikka. Tosta oli suoraan alaspäin satojen metrin pudotus.

 

Enää muutama metri huipulle!
Valitettavasti tonne huipulle halus joku muukin näköjään, ihan epistä, että myös junalla tulleet saa ottaa kuvia tossa huippupisteessä, ei ollu reilua pistää meitä tunteja kävelleitä jonottaan niitten kaikkien junamatkalaisten takana 😀

Mutta pääsinhän minäkin sinne huipulle!

Että semmonen reissu. Maanantaina kotimatkalla jalat itki tuskasta ja tiistaina sain sitten kylään Janin, meijän Punaisen Ristin nuorisotyöntekijän Hämeestä ja hänen tyttöystävänsä. Oli mahtavaa nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ja Clifton Suspension Bridgelle kapuaminen toimi hyvänä palauttavana treeninä vaeltelujen jälkeen! Kierrettiin lyhyesti myös meijän toimistolla ja juteltiin siitä, miten työt ja elämä on täällä sujunut.

Oli muuten pirun hyvää jätskiä siellä jossain pienessä vuoristokylässä!

Eilen puursin koko iltapäivän ensin espanjan läksyjen parissa ja sitten espanjan tunnilla, mutta täytyy kyllä sanoa, että innostun tuosta kielestä kokoajan enemmän ja enemmän! Hyppäsin siis alkeiskurssilta suoraan alkeisjatkokurssille käymättä alkeiskurssi kakkosta, mikä näyttää olleen ihan hyvä valinta, vaikka vähän oon varsinkin sanaston suhteen jäljessä. Tahti vaikuttaa kuitenkin olevan vähän rivakampi kuin alkeiskurssilla, mikä on hyvä asia. Nyt vaan pitää tehdä kovasti töitä sanaston kanssa ja muistaa kertailla ja tehdä urakalla läksyjä myös vapaa-ajalla. Mutta kova luotto on, että saan nämä alkeet ensi kevääseen mennessä edes jotenkin haltuun.

Ja sitten vielä todistus, että musta on tullu ihan britti, iltapalaks skonsseja ja teetä!

Että semmosta tällä kertaa tänne, nyt alan pakkailla viikonlopun Nottinghamin euroviisureissua varten, toivottavasti tulee mukava viikonloppu 🙂 Hauskat loppuviikot teillekin!

Heippa,
Laura

Cardiff

Moikka!

Kotona kipeenä hengailuun kyllästyneenä eksyin eilen illalla vähän googlailemaan lähellä olevia kaupunkeja ja päädyin sitten yksinäni päiväreissulle Cardiffiin tänään. Menopaluulipun junaan sai alle kympillä ja sääennuste ei luvannu ihan pelkkää kaatosadetta koko päiväksi, joten eikun herätyskello soimaan aamusella ja reissuun. Cardiff oli kyllä hieno kaupunki, tosin pienempi ja ei läheskään niin viehättävä, kuin olin etukäteen ymmärtänyt, mutta tosin marraskuinen kylmä, tuulinen ja viiden minuutin välein muuttuva sää ja vielä flunssainen mieli varmasti vaikuttivat tähän mielikuvaan. Onneksi lämmintä juotavaa löytyi monelta nurkalta ja aurinkokin pilkisteli välillä. Enköhän minä tuonne eksy vielä uudestaankin!

Kuvat saakin sitten kertoo loput  tästä reissusta 🙂

Hyvä aamupala pelastaa paljon, kun on pitäny laittaa kello soimaan sunnuntaiaamuna.
Iso kuppi take away-teetä, musiikkia mun modernista soittimesta ja pari päivää vanha metro on jo nyt todettu lyömättömäksi yhdistelmäksi junassa.
Junaliput ja vihdoin hankittu Railcard hienossa taskussa, joka on muuten tosi epäkäytännöllisen kokonen lompakossa.
Ensimmäinen vierailukohde oli Cardiff Castle, joka ainakin mun mielestä oli hintasa väärti. Suurin osa kuvistakin taitaa olla sieltä, kun sää suosi vähän enemmän kun loppupäivästä. Ps. huomatkaa hienot sateenkaaret linnan takana!
Ohjeita toisen maailman sodan ajoilta, linnaa muurien sisällä kulkevia käytäviä käytettiin sota-aikana pommisuojina ja nyt ne oli täytetty sodan aikaisilla julisteilla.
Näkymiä keskustaan vanhan linnan huipulta.
Linnan pohjoisportti, josta suurin osa on kyllä rakennettu viime vuosisadalla, koska vanha muuri oli ajansaatossa tuhoutunut syystä, jota en kykene enää muistamaan.

 

Matkalla linnalle, pirun jyrkät portaat ja paljon kiviä.
Vanhan linna sisäpiha, joka on ennen muinoin ollut täynnä puurakennuksia.
Näkymiä pohjoiseen.
Linnan museo
Ja vielä kerran vähän yleiskuvaa piha-alueesta
En tiedä mikä tää paikka oli, mutta tää kuva vaan esimerkkinä siitä, että toi Walesin lipussakin oleva lohikäärme(?) tuntuu tulevan Cardiffissa kävellessä vastaan ihan joka nurkalla.
Keskustan kävelykatu ja rakennustyömaa. En tiedä mikä Cardiffia vaivaa, mutta tuntui, että joka toinen talo keskustassa oli remontissa.
Keskustassa oli myös ihana karuselli ja tuonne taakse alkaa ilmeisesti rakentua jonkin sortin joulutori.
Modernia taidetta Cardiff Baylla.
Wales Millenium Centre
Sää ei enää satamassa suosinut ollenkaan ja kuvasaldo jäi vähän vaisuksi. Mutta oikeesti, siellä oli hienoja rakennuksia ja maisemat merelle päin upeat!
Cardiffin norjalainen merimieskirkko. Toivoin löytäväni täältä jotain pohjoismaalaisuuteen viittaavaa tai edes pohjoismaalaista ruokaa kahvilasta, mutta ei, tarjolla oli ihan perus kahvilaruokaa tosin valtavan kalliiseen hintaan, ehkä se hinta oli se ainut havaittavissa oleva pohjoismaalainen juttu täällä nykyään.
Harmaita ja sateisia maisemia rantaan päin.
Tuon ojan takana oli BBC:n studiot, jonne ois päässy kai vieraileenkin, jos aikaa ois ollu vähän enemmän. Harmaan taivaalla olevan masentavan massan takia en niistä noin kaukaa kuitenkaan kuvaa saanu 🙁
Patsas ja laiva, näitä molempia näkyi satamassa ihan reilusti.
Ja viimeinen fiilistelykuva kaupungista. En muuten tienny, että Killersillä on keikka ens viikonloppuna, jos muut suunnitelmat menee mönkään niin pitääkä tutkia, jos joku vielä kauppailis sinne lippua!
Täällä tulee pimee jo neljän jälkeen, hui! Mutta nyt heihei Cardiff ja heihei blogiini eksyneet, palaillaan taas!

Valokuviavalokuvia

Tässä vähän kuvia vielä hyvitykseksi, kun eilen en niitä lisäilly 🙂 Hauskaa viikonloppua!

Tässä se paikka, jossa oltiin vaeltamassa
Alkumatka oli tämmöstä ryteikköö, eikä niin kovin hienoja paikkoja
Mutta sitten niitä vesiputouksia alkoi löytyä! Ja tää oli ehkä siistein ikinä, kun sen taakse pääsi käveleen
Löysin myös uuden harrastuksen, eli vesiputouksiin hyppimisen (Äiti, tiedätiedän, kallioilta hyppiminen oli kiellettyä, mut ymmärsin, että se koski vaan kallioita yhdistettynä laskuvarjoon, tää tapahtuu ihan turvallisesti ilman laskuvarjoo!)
Ja samainen porukka hyppi myös pienemmistä putouksista. Tää paikka oli siks hieno, että ton hypyn jälkeen tosta lähti semmonen pieni koskenpoikanen, jossa noi sitten kellu pelastusliivit päällä
Kauniita maisemia
Ja lisää kauniita putouksia, joille mun valokuvaustaidot ei oikeen tee kunniaa
Ja viimeisenä puiston portti, tätä paikkaa oikeesti suosittelen kaikille, vaikka jalat huusi hallelujaa viidentoista kilometrin pikkumutapoluilla rämpimisen jälkeen…
Tässä kuvia kaupungilta, täällä katutaide elää ihan eri tavalla kun Suomessa, eikä vähiten Banksyn takia
Nätti pikkukatu meijän naapurissa
Hippien valtaama vanha puiston pala ihan kaupungin keskustassa
Ihana (ja kallis) pikkuputiikki
Maisemia meijän naapuritalon parvelta
Maisemia meijän kotikadulta
Ja se meijän kotikatu, oma kotiovi löytyy kolmantena vasemmalta
Ja kuten kadun nimikin kertoo, asutaan hirmusen kukkulan päällä, joten töistä kotiin tulo on joka kerta hieno urheilusuoritus ja hyvä tekosyy olla lähtemättä lenkille
Valmistautumista eilisillan juhlintaan mun sängyllä
Ja yöllinen Bristol
Ja loppukevennyksenä ruma kuva ja mahtava titteli, en tiennykkään olevani ihan specialist-tasoo 😀 Ja huomatkaa hienot sperma-avaimet!