Uganda arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Uganda

Ugandan reissupäiväkirja osa 2: Kampala, saarihyppelyä ja lopulta jumissa Ruandan rajalla

Moro!

Lauran ja Emilian seikkailut Afrikanmaalla senkun jatkuu ja päivitelläänpä nyt kuulumiset viimeisen parin viikon ajalta, kun ollaan elelty saarielämää internet-yhteyksien ulottumattomissa. Sipi Fallseilta jatkettiin siis pariksi yöksi Kampalaan, Ugandan pääkaupunkiin, mutta se kaupunki kyllä jätti vähän kylmäksi. Satuttiin Kampalaan samaiseksi päiväksi kun presidentti oli käymässä kaupungissa ja sen myötä kaikki sosiaalinen media oli koko maassa blokattu ja kaupunki todella hiljainen verrattuna edellisen päivän ihan absurdeihin liikenneruuhkiin, joiden läpi seikkailtiin hostellille. Hostelli oli kuitenkin ihan mukava ja saatiin päivä kulutettua kaupoilla ja kahvilla keskustassa. Se Kampalasta ja sitten jatkettiinkin jo seuraavaan kohteeseen, kun ei tuo afrikkalainen kaupunkielämä meitä kumpaakaan niin kovasti innostanut.

P5130098P5140115

Viime viikon perjantaina suunnattiin siis kaatosateessa Kasenyin pieneen kalastajasatamaan, jossa venailtiin pari tuntia Vincenttiä, jonka yhteystiedot oli löydytty saaressa sijaistevan hostellin sivuilta ja jonka oli määrä viedä meidät Banda Islandille keskelle Lake Victoriaa. Onneksi sade hellitti, kun Vincent ilmestyi afrikkalaiseen tapaan hiukkasen myöhässä ja päästiin matkaan Vincentin venekuljetuksella. Bilhartsian takia Viktoria-järvessä ei voi valitettavasti uida tai edes kahlailla ja Kasenyin satamassa ei myöskään tunneta laitureita, joten paikalliset miehet kahlasivat veneelle sujuvasti meitä yksitellen sylissä kantaen, aikamoista. Venematka sujui aallokosta huolimatta kohtuullisesti ja ei hukuttu tai oksennettu laidasta yli.

P5140120

Perillä odottikin sitten ensisilmäyksellä aikamoinen paratiisisaari, joka tosin osoitti myös toisen puolensa parin päivän aikana. Banda Island oli ihana taukopaikka kaikesta Ugandan sählingistä, melusta, saasteista ja ruuhkista ja vietettiinkin pari päivää lähinnä kirjoja lukien, musiikkia kuunnellen, hyvää ruokaa syöden ja korttia pelaten, ei huono ollenkaan. Toisaalta kuitenkin tuo resortti oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt ja parina yönä saatiin vesisateet niskaan katon vuotaessa. Ja tripadvisor ei pelotteluineen valehdellut ollenkaan, vaan hämähäkkikammoiselle tuo paikka oli kyllä ajoittain aikamoinen painajaissaari, isoja hämähäkkejä tuntui olevan joka nurkan takana ja roikkuvan puista ja karmeista kaikkialla, siinä ei edes minun älä vilkuile kulmiin-taktiikkakaan enää toiminut ja välillä piti kyllä keräillä hermoja kasaan aika urakalla.

P5140103

Bandalla todettiin myös, ettei seuraavan kohteeseemme Bugala Islandille menekkään saarelta säännöllistä veneyhteyttä, joten jouduttiin seikkailemaan saarelta toiselle yksityisveneellä, ja kuljetus oli kyllä perinteinen säätö; lähtöaika muuttui ainakin kymmenen kertaa, luvatun veneen sijaa meidät hakikin joku muu ja käytiin matkalla kääntymässä satamassa, jossa kiivettiin pois veneestä ja toiseen veneeseen, mutta lopulta palattiin samaan veneeseen, jolla tultiinkin ja jatkettiin kuskin kanssa kolmisin matkaa sillä… Mutta yhtäkaikki päästiinpä perille, vaikka se vaatikin pari paattia, ja vielä maissa pari eri mopoa ja hiukkasen mutavellissä ajelua.

P5140133

Bugalasta oltiin ajateltu varanneemme meille vähän fancympi hotelli, mutta kuinkas ollakkaan, tuo paikka olikin vasta rakennusvaiheessa… Hienossa hotellissa ei siis mm. ollut sähköä huoneissa, sitä luvattua nettiä, lämmintä vettä tai edes ravintolassa viinipullon avaajaa, vaikka menusta kyllä löytyi viiniä joka lähtöön. No, istuskeltiin sitten illalla raksamiesten kanssa keskellä raksatyömaata auringonlaskua katsellen, ihan hauskaa sekin!

P5160173

Käytiin myös pyörähtämässä läheisessä kylässä ja toisella hotellilla syömässä netin toivossa, mutta ei onnistanut ja ilmeisesti napattiin sieltä myös joku pöpö matkaan pizzojen matkassa, seuraavan yön meinaan juoksin vessassa ja tuskailin kuumeen kanssa. Kuume onneksi helpotti päivällä ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kuivaa maata. Lautta oli ilmainen ja muu matka taittui kovasti tulvineita ja kuoppaisia teitä pitkin jaetulla taksilla, joka oli ihan tavallinen pikkuauto, jonka etupenkeille oli ahdettu neljä ihmistä, kaksi kuskin penkille ja kaksi repsikan paikalle ja takapenkillä meitä oli neljä aikuista ja yksi lapsi…

P5160159

Majoituttiin yksi yö Masakassa tosi kivassa mökissa Tanskalaisten perustamassa Banda Lodgessa, jossa oli tähänastisen reissun paras aamupala lättyineen ja tuoreine hedelmineen! Ja uima-allaskin näytti vallan mukavalta, tosin ei sitä itse ehditty testata.

Masakasta otettiin heti seuraavana päivänä matatu tänne Kabaleen Ruandan rajan tuntumaan. Matka oli taas pientä säätöä ja tiivistä tunnelmaa, mutta siihen ollaan jo aika turtuneita onneksi. Perillä alkoikin sitten säätö, kun piti löytää hostelli. Oltiin tsekattu netistä, että sen pitäisi olla ihan keskustan huudeilla, mutta päätettiin ottaa moottoripyörät perille. Kuskit vakuuttelivat, että tietävät, missä paikka on, mutta että matka on melko pitkä ja siksi kallis. No, ajateltiin, että ollaan ehkä ymmärretty jotain väärin ja hypättiin kyytiin. Ajeltiin reilu puoli tuntia ylös vuorille ja matkalle osuneiden juoksukisojen läpi suoraan väärän hotellin pihaan. Hetki ihmeteltiin asiaa ja soitettiin meidän varaamalle hostellille, joka lopulta oli alhaalla kylässä noin 40metrin päässä siitä kohdasta, josta napattiin alkujaan moottoripyörät…

lataa1

Eilen jatkettiin sitten maisema-ajelulinjalla, kun tarkoituksena oli jatkaa matkaa Ruandaan Kigaliin. Rajalla kuitenkin selvisi, että Ruandan viisumi on nykyään haettava netissä etukäteen ja sitä ei rajalta saanut edes pienellä ylimääräisellä rahalla. Onneksi meillä oli mukava kuski, joka tunsi Ugandan rajalla olevan naisen ja sai exit-leimamme peruttua, eli sentään jääty rajalle keikkumaan tai jouduttu maksamaan uutta viisumia takaisin Ugandaan. Nyt sitten hengaillaan hostellilla täällä Kabalessa ja odotellaan, että joku hyväksyy meidän onlineviisumihakemukset, että päästään jatkamaan matkaa, mutta ilmeisesti tähän voi pahimmassa tapauksessa mennä muutamakin arkipäivä, eli hyvinkin ensi viikkoon. Mutta no, mikäs tässä ollessa, ihan mukava hostelli, eilen tutustuttiin urakalla ugandalaiseen yöelämään ja noita kouluhommiakin on tuossa odottamassa tekijäänsä, ehkä tää oli merkki, että vielä ei ollut aika hylätä Ugandaa ja että nyt voisi hoitaa niitä koulujuttuja…

Eli hengissä ollaan ja toivottavasti seuraava osa seikkailuista kirjoitellaan jo Ruandan puolella!

P5150148

Vuoristogorillojen jäljillä Mgahingan kansallispuistossa

Heippa!

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, meillä oli tämä viikko lomaa harjoittelusta ja lähdettiin Emilian kanssa kohti Ugandaa kaksi asiaa mielessämme: päästä näkemään luonnossa eläviä vuoristogorilloja ja kokeilla koskenlaskua Niilin alkujuurilla. Molemmat haaveet toteutuivat ja molemmat kokemukset olivat ehdottomasti satojen autossa istuttujen kilometrien ja kaiken säädön arvoisia, huhhuh mikä reissu!

P4040682

Mutkaista vuoristotietä Lounais-Ugandassa

Oltiin varattu reissu siis samasta paikasta kun Masai Maran safarikin ja vaikka homma ei tällä kertaa pelittänyt ihan niin hyvin kuin tuolla aiemmalla reissulla, oli järkätty reissu meille tähän väliin paras vaihtoehto, koska viikon lomassa koko jutun järkkääminen itse olisi ollut mahdottomuus. Oli helppo vain istua autoon, kun joku muu hoisi ajamisen, reitin suunnittelun, majoitukset, ruokailut ja säädöt aktiviteettien suhteen. En ehkä samoja majapaikkoja olisi itse valinnut ja yhdessä majapaikassa ei saatu lainkaan illallista, kun paikan keittiö oli remontissa ja auton kanssa oli ties mitä ongelmia matkalla, mutta jokatapauksessa kaikki hoitui kohtuullisen hyvin ja nähtiin ne jutut, mitä haluttiinkin.

P4050847

Tämän pojan perässä etsittiin autoa gorilloden luota takaisin palatessamme.

Ugandan rajalla oltaisiin haluttu ostaa East African Visa, jolla pitäisi päästä matkustamaan 100 dollarilla Ugandassa, Keniassa ja Ruandassa kolmen kuukauden ajan, mutta syystä x pahantuulinen ja todella tyly tullimies ei sitä meille myynyt, eli jouduttiin ostamaan tuon saman satasen maksanut viisumi Ugandaan ja kun reilu kuukauden päästä lähdetään reissuun on taas sama homma edessä. Takaisin Keniaan tullessa ei kuitenkaan uutta viisumia jouduttu onneksi hankkimaan ja rajallakin oltiin paljon ystävällisempiä.

Ensimmäiset pari päivää ajettiin vaan pitkiä ajopäiviä kohti Ugandan, Kongon ja Ruandan rajaa, jossa Mgahingan kansallispuisto sijaitsee. Varsinkin loppumatkasta maisemat olivat ihan valtavan hienoja! Paikan päällä me jäätiin hostellille hengailemaan, kun Michael lähti hoitamaan gorillalupia meille. Ugandassa huhtikuu, toukokuu ja marraskuu ovat gorillaretkien low seasonia, eli lupa maksoi 450 dollaria, kun muina kuukausina luvasta saa pulittaa 600 dollaria. Hulluhan tuo hinta on, mutta takaa sen, että paikallisille on kannattavampaa suojella gorilloja kuin metsästää niitä ja korkealla hinnalla pidetään turistien määrä kohtuullisena. Yhtä gorillaperhettä pääseekin katsomaan vain yksi 8 hengen ryhmä päivässä tunnin kerrallaan ja muun ajan gorillat saavat elää rauhassa omaa elämäänsä ilman pällisteleviä turisteja.

P4050708

Tää porukka me päästiin tapaamaan!

Gorillapäivä alkoi kipuamisella retken lähtöpaikalle, jossa tapasimme oppaamme. Saimme briefin siitä, miten gorilloiden luona tulisi käyttäytyä ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tärkeimpänä ohjeena oli, että sairaana gorilloiden luo ei ole asiaa ja gorilloita ei saa missään tapauksessa koskea tai muuten tietoisesti ärsyttää. Lisäksi kävimme kuvista läpi millaisen lauman luo olisimme menossa ja ketä siihen kuuluu. Gorilloiden jäljittäjät olivat lähteneet jo ennen meitä ja radiopuhelimesta saimme ohjeita, minnepäin sademetsässä meidän tulisi oppaiden kanssa suunnata, jotta päästäisiin lauman jäljille.

P4050721P4050747

Reilu tunnin kävelyn, kipuamisen ja viidakkoseikkailun jälkeen nähtiin vilaus ensimmäisestä gorillasta ja meikä oli myyty. Seuraavan tunnin aikana nähtiin 10 gorillan laumasta yhdeksän gorillaa, joista yksi oli vasta 2,5-vuotias. Gorillat eivät näyttäneet häiriintyvän meistä lainkaan ja jatkoivat lepäilyä, kiipeilyä ja syömistä ihan rauhassa, vaikka välillä olimme ihan kosketusetäisyydellä gorilloista. En oikeen edes sanoin osaa kuvata, millainen tunne oli seurata noita eläimiä. Tunti meni ihan hujauksessa ja matka takaisin hostellille typerä virne naamalla. Uskomatonta.

P4050800P4050818P4050831

Seuraavat päivät ajeltiin takaisin itä-Ugandaan mm päiväntasaajan yli. Perillä majoituimme Jinja-nimiseen paikkaan. Meidän hostelli sijaitsi aivan Niilin vieressä ja maisemat olivat upeita. Ohjelmassa oli myös koko päivän koskenlaskuretki joelle, mikä oli kyllä hullu kokemus. Toisaalta en ole ikinä pelännyt niin paljon, kuin sillä hetkellä kun kiepuin veden alla kuin pesukoneessa tiputtuani kyljen kautta ympäri menneestä paatista, mutta touhun vetäjien ammattitaito vakuutti ja muun reissun nautin adrenaliinin virtaamisesta täysin sieluin. Tästä touhusta ei kuvia ole, mutta ehkä tulevaisuudessa videonpätkää, jos kyydissämme ollut mies joskus lähettää gopron pätkänsä meille. Luvassa on ainakin hulvattomia hetkiä, joissa kaikki muut vielä meloo paattia eteenpäin ja mää makaan sen pohjalla jo valmiina kauhusta kankeana kymmenen minuuttia ennen käskyä lopettaa melominen, hups… Mutta joo, tätä touhua pitää kyllä päästä testaamaan Suomessakin!

P4050835

Tämmöinen loma tällä kertaa ja huomenna sitten kohti uutta harjoittelupaikkaa, saa nähdä mitä siitä tulee! Onko joku teistä haaveillut gorilloiden treffailusta?