Tansania arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Tansania

PADI open water-sukelluskurssi Sansibarilla

Tsaukkis!

Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroin, viimeiset neljä päivää Nungwissa meni pää joko teoriakirjassa kiinni tai veden alla, koska meikä päätti ruksia taas yhden jutun pois mun loputtoman pitkältä bucket listiltä ja suorittaa vihdoin laitesukelluksen peruskurssin, eli PADI open water diver-kurssin, jonka jälkeen pystyy osallistumaan sukelluksille, joissa sukelletaan maksimissaan 18 metrin syvyyteen vähintäänkin yhtä hyvissä olosuhteissa kuin kurssilla harjoiteltiin ja niin, että pääsy pintaan on aina mahdollista missä vain vaiheessa sukellusta suoraan ylöspäin uimalla, tästä siis nimi open water. Jos haluaa sukeltaa syvemmälle, käyttää erikoisempia varusteita tai vaikka sukellella luolissa tai hylyissä, on tämän kurssin jälkeen mahdollisuus lähteä suorittamaan vaikka mitä jatkokursseja. Kouluksi valikoitui Divine Divers, joka muuten järjestää myös joogatunteja, joita ainakin Emilia kovasti kehui!

P7210831

Ensimmäinen osa kurssista käsitti viiteen eri lukuun jaetun teorian, jossa käytiin sukeltamista läpi vähän joka kulmasta. Riippunee sukelluskoulusta miten teorian opetus on hoidettu, mutta tuolla koulussa, missä itse kävin kurssin, homma oli hoidettu niin, että sain ekana päivänä kirjan toiseen käteen ja kaukosäätimen toiseen ja hoidin teorioiden opiskelut itsenäisesti sukelluskoululla videoita katsellen ja kirjaa lueskellen. Jokaisen osion jälkeen oli testi, jonka tein ja joka käytiin sitten yhdessä kouluttajan kanssa läpi ja tsekattiin, että olin ymmärtänyt joka osion keskeisimmät asiat ja koko ajan oli joku huudeilla tarkistamassa, ettei mulla ollut kysyttävää, kun opiskelin itsenäisesti. Ilmeisesti osa kouluista kuitenkin järkkää teoriat ihan luentoina ja toisaalta ne voi käsittääkseni myös tehdä verkossa.

Toisena päivänä uitiin sitten viereisen hotellin uimaaltaassa kaikkien turistien pällistelyjen alla ja treenattiin kaikkia taitoja, joita olin teoriassa opiskellut ja joita ihan joka sukelluksella tarvitaan, mutta ensisijaisesti opeteltiin rentoutumaan vedessä ja hengittämään rauhallisesti ja liikkumaan varusteiden kanssa hallitusti. Meijän kouluttaja oli ranskalais-israelilainen mies, jolla oli ilmeisesti tuhansia sukelluksia kokemusta, joten saatiin kyllä huippuluokan ohjausta siihen, miten rentoutua ja hakea esimerkiksi tasapanoa vedessä. Treenailtiin mm. laskeutumista veteen, tasapainon hallintaa, pohjalta ylös nousemista, snorkkelin käyttöä, kaverin auttamista, uimamaskin tyhjäämistä vedestä ja varusteiden pukemista ja poisottamista vedessä. Lisäksi tutkittiin varusteita ihan kuivalla maalla ja opeteltiin laittamaan niitä käyttökuntoon.

P7250895

Kolmantena päivänä pulahdettiin heti aamusta uudestaan altaaseen ja kerrattiin edellisen päivän taitoja ja harjoiteltiin vielä uudestaan erityisesti turvallisuuteen liittyviä juttuja ja toimintaa poikkeustilanteissa. Sitten olikin jo aika vaihtaa märkäpuku lämpimämpään ja lähteä merelle ja voi pojat kun jännitti! Muistan vieläkin ensimmäisen laskuvarjohyppyni ja voin kertoa, että jännitys oli melkein samaa luokkaa, naamalla sama peura ajovaloissa-ilme ja tuntui, että kaikki opittu katosi mielestä sen sileän tien, kun kouluttaja sanoi, että olisi aika hypätä mereen. Ja tietysti siinä lähtötohinassa meikä ei ollut edes vessassa muistanut käydä, saati juoda tarpeeksi tai laittaa lisää aurinkorasvaa, joten nenähän siinä kärtsäs ja rakkokin muistutteli olemassaolostaan sukellusten välillä. Ja jotta tilanne ei olisi ollut yhtään sen helpompi, mun suukappaleessa oli jotain vikaa, jota edes se kouluttaja ei ollut paatissa vielä keikkuessamme huomannut, ja jouduin vielä vedestä käsin vaihtamaan uusiin varusteisiin…

P7250885

No, mutta kuten varmasti huomaatte siitä, että täällä vielä kirjoittelen, niin hyvinhän tuo lopulta meni! Se tunne, että pystyi vaan hengailemaan veden alla ilman kiirettä ylös hengittämään oli ihan uskomaton. Meitä oli siis kaksi aloittelijaa ja kouluttaja messissä ja kouluttaja kyllä todella osasi hommansa. Nautittiin maisemista, treenailtiin ihan helpoimpia juttuja mitä oltiin altaassa tehty ja yritettiin seurata kouluttajan ohjeita, joissa toistui lähinnä viestit hengitä rauhallisesti, pysähdy, keskity hengittämiseen ja älä kellu pintaan kuin korkki. Hienosti kuitenkin selvittiin kahdesta sukelluksesta ja nähtiin vaikka mitä kaloja ja muita mereneläviä. Iltapäivällä tein vielä teoriakokeen ja tsekattiin se läpi yhdessä kouluttajan kanssa. Ja yllätysyllätys, illalla ei paljon unta tarvinnut odotella ja uusia lihaksiakin tuntui taas kropasta löytyvän, kun laitettiin tämmöiselle ummikolle painavat varusteet selkään ja räpylät jalkoihin.

Viimeisenä päivänä lähdettiin heti aamusta merelle ja sukeltamaan ja nyt treenailtiin sitten viimeisetkin niistä jutuista, mitä oltiin teoriassa opittu ja altaassa treenattu läpi. Hauskaa oli edelleen ja se rentoutuminenkin oli jo vedessä vähän helpompaa. Oltiin vaan paljon voimakkaammassa aallokossa kuin edellisenä päivänä, joten olo ei ollut laivalla mikään paras, mutta onneksi helpotti aina kun pääsi veteen tai vene oli liikkeessä. Maisemistakin pääsi jo nauttimaan ihan eri tavalla ja ainoaksi isoksi epäonnistumiseksi jäi suunnistusharjoitus, jossa iloisesti katsoin kompassista suunnan ihan väärin ja uitiin sitten mun ohjauksessa ihan toiseen suuntaan kuin piti… Maissa saatiin aplodit koko porukalta ja kaivettiin kupeitamme. Kurssi Divine Diverseilla kustansi yhteensä 450 dollaria, sisältäen neljä sukellusta, teoriat ja allasharjoitukset. Vaikka tuo oli iso lovi budjettiin, käyttäisin saman rahan kurssiin koska vaan uudestaan, sen verran mukava kokemus oli. Ja tänään tuli sähköpostiinkin väliaikainen todistus kurssista, tosin mun toinen nimi oli siinä vaihtunut Marikasta Mankaksi, heh…

P7250884

Nyt sitten pitääkin alkaa miettiä, mikä juttu bucket listiltä otetaan seuraavaksi työn alle ja mietinkin, että kiinnostaisiko teitä lukea, mitä juttuja sieltä mun listalta löytyy tai onko ideoita, mikä voisi olla syksyn haaste ja seuraava tavoite? 🙂

Stone Town – kaupunkielämää Sansibarilla

Moro!

Kuten suurin osa Sansibarin matkaajista, mekin aloitettiin Sansibarin koluaminen Stone Townista, jonne lautat Dar Es Salaamista saapuvat ja mistä löytyy saaren ainoa kansainvälinen lentokenttä.  Vaikka mun ajatukset on tällä hetkellä aika paljon veden alla, sukelluskurssin ekat sukellukset meressä oli meinaan tänään, jummi, niin nyt ensin siis Stone Town, joka ei sekään ollut hullumpi paikka, vaikkei ihan samanlaista adrenaliini- tai innostusryöppyä saanutkaan aikaan kun tuo sukelluskurssi.

P7180552P7200806

Vietettiin Stone Townissa, eli Sansibarin pääkaupungissa (ja ainoassa kaupungissa….) viisi yötä ja kolme kokonaista päivää, koska tuo yksi päivä meni edellisessä postauksessa esitellyllä Prison Islandilla. Kolme päivää oli ainakin mun mielestä vallan bueno aika tuolle kaupungille, pari päivää saa helposti kulutettua haahuillen kaupungin kujilla, kohtuullisen laajasta ja monipuolisesta ravintolatarjonnasta nauttien, rannalla kävellen ja turistikauppoja kierrellen, mutta varmasti yhdessä tai kahdessakin päivässä saa jo ihan hyvän kuvan kaupungista. Majoitus oli meillä Jambo Guesthousessa, joka oli mainio paikka, isoimmat (ja korkeimmat) sängyt varmaan koko reissulla, aamupala kuului hintaan, pihassa oli ihan viihtyisä ravintola, jossa oli ilmainen wifi ja muutenkin hintalaatusuhde kohtasi hyvin, suosittelen kyllä lämmöllä budjettimatkailijoille.

P7200816P7170521

Tunnelmaltaan ja ulkonäöltään Stone Townin vanha kaupunki muistutti aika paljon Marokon pienempien kaupunkien medinoita, tosin värejä oli vähemmän, mutta samanlainen enemmän arabitunnelma kuin perinteinen afrikkalainen. Kadut oli välillä vain käsien mitan levyisiä ja niin mutkittelevia, että kartasta tai hyvästäkään suuntavaistosta ei paljon ollut apua, ei auttanut kuin luottaa, että jossain vaiheessa törmää johonkin tuttuun paikkaan ja siitä sitten löytää hostellille, mikä teki paikasta sekä mielenkiintoisen ja persoonallisen. Tämmöisistä paikoista mä kyllä tykkään, kun voi vaan päämäärättömästi haahuilla ja ihmetellä nurkan takaa ilmestyviä leikkiviä lapsia, mitä oudoimpia asioita myyviä ihmisiä tai vanhojen talojen ja ovien tarinoita.

P7190797P7180535

Tansanian ja Sansibarin turvallisuudesta on paljon ollut puhetta, mutta ainakin mulla on Stone Townissakin ihan turvallinen olo, mutta varsinkin näin turistikaudesta kannattaa kuulemma olla hereillä taskuvarkaiden varalta. Pimeällä Stone Townissa on melkein pakko kuitenkin uskaltaa liikkua, jos meinaa illastaa jossain muualla kuin hostellilla, koska takseilla tai millään autoilla ei vanhan kaupungin puolella muutamaa pääväylää lukuunottamatta pääse kulkemaan. Mulla ei kuitenkaan ollut turvaton olo, mutta toki tämä mielipide pohjaa vain muutamaan iltaan.

P7200823P7180556

Suosittelen siis lämmöllä käyttämään muutaman päivän myös Stone Townissa ennen rantakohteisiin suuntaamista ja vinkkinä reppureissaajille, jotka meidän tapaan lopettaa reissun Sansibarille, tänne uskaltaa kyllä jättää melkein kaikki matkamuisto- ja tuliaisshoppailut, noita turistikauppoja koruineen, kankaineen, ompelimoineen ja vaatteineen meinaan kyllä riittää!

Kilpikonnia ja snorklausta Prison Islandilla Sansibarilla

Moikka!

Lähdettiin eilen hetkeksi pois Stone Townin hälinästä ja otettiin suunnaksi kaupungin edustalla oleva Prison Island. Saari toimi 1860-luvulla ensin huonosti tottelevien orjien vankilana ja myöhemmin muun muassa eristyspaikkana keltakuumeeseen sairastuneille. Nykyään paikalla on hotelli ja Aldabran jättikilpikonnien suojelukeskus ja se on yksi helpoimmista päiväretkikohteista Stone Townin ympärillä. Lisäksi saarta ympäröi vallan nättiä koralliriuttaa, joten mekin valittiin retki, johon kuului kilpikonnien pällistelyn lisäksi snorklaamista.

P7190584P7190580P7190758

Ostettiin retki hostellin kautta ja maksettiin matkoista, pääsylipusta kilpikonnien luo ja snorklaamisesta 20 dollaria ja suunnilleen samaan hintaan näyttivät päätyneen myös ne, jotka maksoivat kaikesta erikseen, joten tuo lienee ihan pätevä hinta retkelle. Snorklausvälineetkin oli ihan kohtuullisessa kunnossa ja saatiin pulikoida vedessä hyvän aikaa, ennekuin piti lähteä takaisin maihin. Ainoana varoituksen sanana, että aallokko oli molempiin suuntiin ainakin meidän reissulla aikamoinen, eli kannattaa varautua aikamoiseen vuoristoratakyytiin ja sukellellessa pieniä, mutta onneksi vaarattomia, mutta vähän ikävästi polttavia meduusoja oli aikas reilusti.

P7190756P7190693P7190718

Sen ihmeempää nähtävää saarella ei sitten ollutkaan, mutta ihan mukava puolen päivän retki oli ja lähtisin kyllä uudestaankin. Mikäs siinä katsella kirkkaan turkoosia merta hiekkarannalta ja vähän bongailla eläimiä ja välillä pulahtaa uimaan, vois huonomminkin päivän viettää. Ja niin, vaikka täällä eletään nyt talvea, niin lämpöä riitti ja merivesikin oli mukavan lämpöistä, mutta kuitenkin sen verran vilpoista, että virkistää mukavasti, eikä tunnu, että tulee vaan lisää kuuma kun pulahtaa veteen.

P7190585 P7190618 P7190642P7190660

Afrikan junaseikkailut osa 2: junalla Sambiasta Tansaniaan

Moikka!

Ollaan saavutettu vihdoin reissun viimeinen etappi, Sansibar. Täällä vietetään seuraavat pari viikkoa kierrellen eri puolilla saarta ja suunnitelmissa on myös muutaman bucket list-jutun hoitaminen pois listoilta, niistä lisää myöhemmin! Nyt kuitekin juttua kolmen päivän junaseikkailusta Sambian ja Tansanian halki.

Blo (17)

Hypättiin viime tiistaina aamubussiin Sambian pääkaupungista Lusakasta ja matkustettiin ensin Kapiri Mposhiin, josta junat kohti Tansaniaan lähtevät. Bussimatka venyi venymistään, mutta onneksi ollaan jo jotain opittu täällä reissulla ja oltiin varattu reilusti useampi tunti ekstraa tuohon bussin arvioidun saapumisajan ja junan lähtöajan väliin eli paniikkia ei päässyt syntymään ja ehdittiin hyvin vielä kaupan kautta junaan. Eikä ollut hinnalla pilattu tuo kauppareissu, taksikuski vei mut asemalta keskustaan kauppaan, odotteli kaupan ulkopuolella sen parikymmentä minuuttia ja vei takaisin asemalle alle vitosella, kelpais Suomessakin!

Blo (41)

Junaliput oltiin ostettu jo Lusakasta, josta löytyy Tazaran toimisto ihan bussiaseman huudeilta. Netistä lippuja ei ilmeisesti saa Kapiri Mposhi-Dar Es Salaam välille, mutta ainakin meidän tapaamat sveitsiläiset pojat oli saaneet liput varattua puhelimitse ja saivat liput käteen sitten asemalta, jossa muuten käteinen on ainut toimiva valuutta, eli korttia lienee turha yrittää. Ja vaikka junaliput olisi jo valmiina, kuten meillä, pitää lippuluukulle kuitenkin jonottaa, jotta siellä saadaan rekisteröityä matkustajat saapuneiksi.

Blo (55)

Yllättävää kyllä, juna lähti liikkeelle tismalleen aikataulussa kello neljä. Muutenkin juna oli vallan kelpo juna, mutta vähän jäätiin kyllä kaipaamaan tunnelmaa junalta, Keniassa juna oli kuitenkin rehellisen vanha ja rämä, tämä juna sen sijaa jäi vähän kellumaan tunnelmallisen vanhan junan ja toimivan, käytännöllisen uuden junan välimaastoon olematta kumpaakaan. Oltiin varattu matkalle paikat ykkösluokasta, eli neljän hengen makuuvaunusta, joka kustansi paikallista rahaa 333 kwachaa per henki eli kolmisen kymppiä euroissa. Jos rahaa riittää, niin suosittelen varaamaan koko vaunun itselle, meillä onneksi kävi hyvä säkä ja vaunussa oli meidän lisäksi vain yksi sambialainen nainen, jolla ei juuri tavaraa ollut, eli tilaongelma ei matkatavaroiden kanssa päässyt liian suureksi, mutta jos hytissä olisi neljä ihmistä isompien säkkien kanssa, voisi käydä ahtaaksi. Hytti itsessään oli ihan ok, ei ihan priimakunnossa, petivaatteet oli vähän kämäsiä ja muutama ötökkä majaili lattian rajassa, mutta ihan kelpo hintaansa nähden, ihan mukavasti pärjättiin tuo pari päivää!

Blo (6)Blo (7)

Rajamuodollisuudet ja rahanvaihto rajalla sujui helposti ilman että tarvi edes junasta nousta, ensin Sambian puolella kävi yksi mies leimaamassa exit-leimat passeihin, seuraava mies jakamassa täytettäväksi viisumihakemukset ja rajan toisella puolella kolmas mies hakemassa passit ja hakemukset ja toi ne pian viisumeiden kera takaisin. Tansaniaan viisumi maksoi 50 dollaria ja sen pystyi maksamaan joko dollareina tai Tansanian shillinkeinä. Junassa valuutaksi kelpasivat dollarit ja Sambian puolella kwachat ja Tansanian puolella shillingit. Vaihdettiin varmuuden vuoksi junassa rajalla kaikki kwachat shillingeiksi epämääräisten rahanvaihtajamiesten kanssa, mutta se oli turhaa, koska näköjään Sambian rahaa olisi saanut vaihdettua myös Dar Es Salaamissa, toisin kuin Malawin tai Ruandan rahoja, joita ei näytä oikein missään kyseisten maiden ulkopuolella saavan vaihdettua pois. Eli kannattanee vaihtaa vain junamatkalla tarvittava määrä shillinkejä ja vaihtaa loput paremmalla kurssilla sitten kaupungissa.

Blo (11)

Ruoka oli junassa halpaa (pari euroa lämpimästä ruuasta tai aamupalasta, bisse euron), mutta valikoima ei kovin laaja, nshimaa tai riisiä lihan, kanan tai kalan kanssa ja aamupalaksi paahtoleipää, nakkeja ja munakas. Hedelmiä ja naposteltavaa saa asemilla ostettua paikallisilta, jotka parveilevat vaunujen ympärillä, mutta me oltiin ostettu iso tonkka vettä ja täydennetty karkkivarastot jo Kapirissa, joten säästyttiin hintaväännöiltä ja säätämiseltä. Hulluja määriä eväitä tai ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut, pelkillä junan tarjoiluillakin olisi varmasti pärjännyt ihan hyvin.

Blo (56)

Saavuttiin perille Dar Es Salaamiin lopulta vain nelisen tuntia myöhässä, eli koko matkaan meni se kaksi yötä, kolme päivää, kun lähdettiin tiistaina neljältä ja saavuttiin perille torstaina neljän aikaan.  Dar Es Salaam ei onnistunut hurmaamaan meitä millään tavalla ja ainakin mä olin puolet ajasta ihan varma, että tuossa kaaoskaupungissa kohta joku tulee ja ryöstää meidät tai jotain muuta ikävää tapahtuu, sen verran kolkko, karu, likainen ja luotaantyöntävä kaupunki se minusta oli. No, saatiin pakolliset pankkiasiat ja muut hoidettua ja tänään päästiin lautalla turvallisesti pois Dar Es Salaamin kaaoksesta tänne Sansibarille.

Blo (72)

Tansanialaisen perheen arkielämään tutustumista Likambassa

Moro!

Matkustettiin viime viikolla kolme pitkää päivää Ruandasta Arushaan, Tansaniaan. Matka oli järkyttävän pitkä, tiet melkoisessa kunnossa ja netistä ei ollut apua yöpaikkojen etsimisessä, joten jouduttiin paikan päällä pitkien matkustuspäivien jälkeen hermo kireällä etsimään kylistä joku majatalo, missä nukkua yö. Rajan ylitys Tansaniaan meni kuitenkin mukavammin kuin mikään rajanylitys tähän mennessä, viisumit sai rajalta ja henkilökunta oli ystävällistä, ainoana vinkkinä vaan, että rajavyöhyke on tuhottoman leveä ja mäkinen, eli suosittelen ottamaan bodabodan Tansanian ja Ruandan toimistojen välillä, ettei tarvi tuskailla kamojen kanssa niin kuin me tehtiin.

P6020274 – kopio

Lopulta kuitenkin päästiin Arushaan, mutta jouduttiin vielä majoittumaan yöksi hostelliin, koska ei yhtään tiedetty, koska saavutaan kaupunkiin. Viime keskiviikkona kuitenkin vihdoin päästiin Tansanian reissun odotetuimpaan juttuun, eli tutustumaan perheeseen, joka majoitti meitä viimeisen viikon. Majoitus oltiin varattu Duara Travelsin kautta, joka järjestää perhemajoitusta kylissä, joihin muuten turistina ei varmasti tulisi mentyä. Duara on melko tuore suomalainen startup-yritys, johon itse törmäsin keväällä matkablogeja lueskellessani ja innostuin heti ajatuksesta ja oltiinkin ilmeisesti vasta toiset majoittujat Likamban kylässä.

P6020239

Ensin tavattiin Duaran paikalliset kontaktihenkilöt Doreen ja Suzzy, jotka olivat järkänneet kaiken valmiiksi meille. Juteltiin heti käytännön asioista heidän kanssaan ja sitten napattiin bodabodat kylään. Matka oli pitkä ja möykkyinen, mutta päästiin perille kaikkine kamoinemme ja maisemat oli jo matkalla upeat. Doreenin ja Suzzyn kanssa tutustuttiin perheeseen, lähialueeseen ja talon arkeen ja sitten jäätiinkin omillemme.

P6050334

Perhepotretti, reunoilla Mama ja Baba

Meitä majoittavaan perheeseen kuului perheen pomojen, Maman ja Baban lisäksi liuta heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja vieraitakin tuntuu ravaavan jatkuvasti. Perheestä vain Baba ja osa tyttäristä puhuu hieman englantia, mutta hyvin pärjättiin elekielellä ja muutamalla yhteisellä sanalla. Perhe on myös otti meidät mitä parhaiten mukaan talon askareisiin ja päästiin mm. lypsämään lehmiä, tekemään perinteisiä afrikkalaisia ruokia nuotiolla, hakemaan vettä kylän kaivolta, käymään karjamarkkinoilla, tutkimaan pelloilla viljeltäviä kasveja, osallistumaan perinteiseen sunnuntaikirkkoon, auttamaan lapsia läksyissä ja seuraamaan muita talon hommia.

P6020280P6020230P6030311P6070401P6020255P6020261

Mikään luksusmajoitus ei siis ole kyseessä ja tarkoituskin on se, että ollaan täällä enemmän perheenjäseninä kuin vieraina. Kuitenkin pieniä mukavuuksia on täälläkin tarjolla, meillä on Emilian kanssa oma huone, hyttysverkko ja joka ilta ollaan halutessamme saatu saavilliset kuumaa vettä peseytymiseen, mikä on kyllä ollut luksusta kylmien hostellisuihkujen jälkeen. Ruoka on ollut mainiota ja sitä on ollut tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ja perinteisten ruokien rinnalla täällä on myös ihan tavallista leipää ja hedelmiä koko ajan tarjolla. Pullovettäkin perhe oli meille ostanut, mutta se ei liene tarkoitus, joten tuotiin myös omat juomavedet mukana.

P6030313P6030319

Yksi yö viettiin viikolla myös Arushassa Doreenin ja Suzzyn luona ja tutustuttiin kaupungin elämään. Emilia shoppaili läjän kankaita, joista saatiin vallan kohtuullisella hinnalla teetettyä mekkoja ja käytiin yhdessä syömässä ja elokuvissa. Tarkoitus oli lähteä tanssimaankin, mutta minä ja Emilia oltiin niin puhki, että päädyttiin nukkumaan ihan ennen aikojaan.

P6020308

Mt. Merun huippu perheen kotipihalta kuvattuna

P6020306

Naapurissa asuva perhe, joka olisi kuulemma mielellään myynyt meille tuon Emilian sylissä olevan vauvan….

En siis oikeastaan osaa sanoa juuri mitään negatiivista tästä konseptista, koska meille sattui ihan vallan loistava perhekin! Jos matkaatte siis Tansaniaan (ja lähitulevaisuudessa muihinkin maihin) niin tsekataa Duaran sivut, täällä on kyllä saanut ihan erilaisen kokemuksen, kun mitä viettämällä viikon perusbackpackerhostellissa olisi ikinä saanut. Ja erityinen kehu siitä, että vaikka jouduttiin muuttelemaan päivämääriä ainakin miljoona kertaa ja meidän puolelta oli kaikenmoista säätöä, niin Duaran niin suomalaiset kuin tansanialaisetkin kontaktit hoisivat homman hienosti ja joustavasti ja kaikki järjestyi! Nyt ollaan jo jatkettu matkaa ja lennetty etelä-Tansaniaan ja huomenna toivottavasti matka jatkuu sitten kohti Malawia!

P6020268

Täällä mikään kuorma ei ole liian iso mopon selässä kuljetettavaksi   P6070383