Skotlanti arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Skotlanti

Heihei Englanti!

Hejsan!

Meikä on laskeutunut nyt turvallisesti Tanskan maaperälle ja Englannin pölyt ja hajonnut kaakaopurkki(…) pudisteltu pois rinkan pohjalta. Täällä vietetään seuraava reilu viikko ja sitten takasin Suomen kamaralle. Oon täällä siis Punaisen Ristin Leadership Academyssä ja koitan postaillakin tän kurssituksen aikana, kun jonkun sortin matkakertomus kuuluu mun matkan ohjelmaan ja kuulemma saan sen tänne blogiin runoilemalla toteuttaa 🙂

Lyhyesti kuitenkin vielä Skottejen kuulumisia ennenkon meijän ohjelma täällä pääsee virallisesti käyntiin. Haikeissa tunnelmissa meni vika viikko Skoteissa järjestetyssä Final Evaluation-seminaarissa, jossa puitiin kuluneen vuoden parhaita ja huonoimpia hetkiä, opittuja asioita ja sitä, mitä tehdä nyt tästä eteenpäin. Jokainen osallistuja tirautti jossain välissä kyyneleitä, mutta onneks naurua riitti sitäkin enemmän, vaikka heippojen sanominen lopussa tekikin tiukkaa.

Tässä vielä muutama kuva viikolta, toivotaan, että kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, kun turhan pitkään runoiluun ei nyt oo aikaa.

Ehkä me ihan vähän juhlittiin…

 

Ja testattiin yhteishenkeä

 

Haastettiin itsemme
Ja mä en osunu palloon, oon ikuisesti masentunut tästä epäonnistumisesta

 

Vietin aikaa mun lempparisuomitytön kanssa <3
Ja vähän muittenkin 🙂

 

Rakennettiin itse vene, jonka kyydissä vähän jännitti…
Siinä meni sitten talviturkki, kun ei ollukkaan niin kestävä tuo itserakennettu paatti…
Vaatteet on varmaan vieläkin märät ja mudassa.

 

Ja rakkautta laivalla, kun risteiltiin ympäri Loch Lomondia

Oli ihana viikko ja vielä superimpi vuosi, kiitos kaikille matkassa olleille ja nyt matka kohti unelmia jatkuu täällä Tanskassa!
Terkuin,
Laura

 

Glasgow, Highlands ja Ben Neviksen valloitus

Heippahei!

Skoteista kotiuduin tänä aamuna ja nyt pikaisia kuulumisia ennenko pitää laittaa kamat kasaan Glastonburya varten! Matkasin Bristol-Glasgow-Bristol välit yöbusseilla molempiin suuntiin ja täytyy sanoa, että sain kyllä bussissa nukuttua paremmin kuin uskoinkaan, eli uskallan jatkossakin ehkä tinkiä matkakuluissa tällä kikalla. Ja ainakin National Express pysähteli aina parin tunnin välein myös niin, että bussista pääsi huoltsikan vessaan ja vähän jaloittelemaan.

Maisemia meijän hostellin pihasta

Glasgow’ssa vietin yhteensä pari päivää ja täytyy myöntää, että kaupunki oli vähän pettymys kaiken hypetyksen jälkeen. Mulle jäi paikasta vähän samat vibat kun joskus aiemmin Birminghamista, eli että kaupungissa on varmasti kiva asua, yöelämä on jees ja shoppailumahdollisuudet rajattomat, mutta että turisteille ei oikein nähtävää ja tehtävää pikkubudjetilla riitä. Muutaman museon kolusin läpi ja tsekkasin keskustassa olevan muutaman aukion ja vanhemman rakennuksen, mutta muuten aika meni kyllä kaupoilla notkuessa.

Alkumatkasta ei vielä palellut.

Glasgow’ssa ei aikaa kuitenkaan tarvinnut tappaa ihan liikaa, vaan sieltä lähdettiin sitten minibussilla torstaina eteenpäin kohti Highlandseille 15 hengen pikkuporukan kanssa. Olin siis samaisen järjestäjän reissulla kun Snowdoniassakin ja ainakin yhtä mukavaa oli, jos ei mukavampaakin! Perjantaina taisteltiin itsemme Iso-Britannian korkeimmalle huipulle Ben Nevikselle, ihailtiin maisemia, pyörittiin huipulla lumikasoissa ja nautiskeltiin mukavasta ilmasta, jos huipun kylmyyttä ei lasketa.

Ben Nevishän ei vuorena ole mikään ihan hirmuisen korkea, 1344m, eli ei tuota oikein vielä kunnon vuoreksi voi kutsua, mutta täytyy sanoa, että ihan tarpeeksi haastetta tuossa oli minulle, 5 tuntia ylämäkeä ja melkein 4 tuntia alamäkeä on jo melko hyvin kävelty ainakin mun kunnolla. Ja vaikkei tuo korkeus päätä huimaa, kuolee vuorella keskimäärin 5,5 ihmistä vuodessa, eli ei tuonne ihan leikkimään kannata lähteä. Itsekkin törmättiin matkalla kahteen apua odottavaan ihmiseen, vanhempaan herrasmieheen, joka oli kaatunut ja saanut melkoisen iskun otsaan kivestä ja nuoreen tyttöön, joka oli kompuroinut nilkkansa mutkalle converseissa ja pikkushortseissa huipulla…

Kyllä kunnon eväät pitää olla!
Huipulla tuulee ja eipä tarvi enää valitella, ettei näkyny tänä vuonna kertaakaan lunta.

Joka tapauksessa maisemat oli mahdit ja vaikka lauantaina vähän askel painoikin, jaksettiin lähteä vielä toiselle vuorelle kävelemään ja taitettiinkin lopulta melkein 20km lenkki, johon kuului mm. yksi iso vesiputous, yksi lähemmäs kilometrin huippu, kohtuullinen kiipeily- ja kapuamisosuus, suossa rämpimistä ja mahdoton määrä mäkäräisiä, joitten puremat kutiaa vieläkin. Ja lisää mahtavia maisemia!

The Benin huipulla oli hyvä hymyillä!

Lauantai-iltana käytiin vielä tutustumassa paikalliseen “the pubiin”, jonne kuulemma kaikki kuuluisat kiipeilijät ja vaeltajat tulee istumaan iltaa. En tiedä niistä julkkiksista, mutta Haggis oli hyvää (oikeesti, semmonen mukava maksalaatikon ja mustanmakkaran välimuoto, mulle maistu kyllä!) ja livemusiikki vallan mainiota. Ja jopa pubista maisemat oli päätä huimaavia, siitä näki toisella puolella järvelle ja toisella puolella oli monen sadan metrin jyrkänne, josta kuulemma harvasen vuosi joku tipahtaa, kun koittaa kiirehtiä vuoren huipulta alas näkyvään pubiin, hui.

Haggista alkupalaksi viskikastikkeella

Sunnuntaina talsittiin vielä tuskaisin askelin läheiselle vesiputoukselle, joka oli kyllä näkemisen arvoinen ja ehkä oli ihan hyvä vähän venytellä jalkoja kävellen. Siitä jatkettiin sitten takas Glasgow’hun, hyvästeltiin uudet kaverit ja mää lähdin keskustaan venaileen yöbussia, kun muut rikkaamat lähti lentokentälle… Tästä tulikin sitten se isoin seikkailu, kun valtavan tavaravuoreni kanssa olin valmistautunut siihen, että jätän vaan kamat asemalle säilöön ja lähden vielä illalliselle ja kävelemään kaupungille, mutta asemalla selvisikin, että kaikki lokerikot on pois käytöstä. Siinä vaiheessa vielä olin ihan fine asian kanssa, muttakun selvisi, että läheisen juna-aseman säilytys sulkeutuu viideltä ja mun bussi lähtee vasta yhdeltätoista meinas tulla kiukku, kun ison rinkan, ystävän teltan (Pitkä tarina lyhyesti: se unohti sen täällä Bristolissa junaan, se pääty Glasgowhun ja sen sijaa, että junayhtiö ois lähettäny sen kalliilla takas mä hyvänä ihmisenä päätin poimia sen olettaen, että se on pieni vaellusteltta, eikä semmonen viiden hengen jättikatos….) ja ostoksien kanssa ei huvittanut paljon liikkua. Onneksi paikallinen pubi kuitenkin löytyi ja parin siiderin jälkeen mielikin oli jo parempi ja bussiin päästiin hyvällä mielin.

Tässä oli vähän jännät paikat, kun piti kiipeillä noita kallion reunoja ja ton joen yli ihan vaan noitten vaijereiden varassa ilman mitään varmistuksia.

Että tämmöstä tällä kertaa, nyt pitää koittaa saada kaikki vaatteet pestyä ja pakattua takas rinkkaan, että saan kamat huomenna matkalle kohti Glastonburya, että mun ei tarvi roudailla ite niitä keskiviikkoaamuna. Mutta nähtäillään ens viikolla, jos selviän festareista hengissä 🙂

Heippa!
-Laura

Viimeinenkin pääkaupunki check, eli Edinburghin reissukuulumisia!

Moikka!

Tänään noustiin vähän paremmalla tuulella kun edellistä tekstiä kirjoitellessa, ehkä syynä se, että viimeisenkin Brittien pääkaupungin valloittaminen onnistui vallan mainiosti ja jopa säät suosi meijän reissua! Lähdettiin reissuun siis torstaina ja palattiin nyt eilen elikkäs maanantaina, ja toi oli kyllä loistoaika olla reissussa, ehdittiin mielestämme koluta kaupunkia ihan hyvin ja ehdittiin vielä tehdä pikainen puolen päivän reissu North Berwickkiin rannalle ja yhden päivän reissu Highlandseille ja Loch Nessille. Tottakai enemmänkin aikaa Edinburghissa ois saanu kulumaan ja pikainen bussireissu muualle Skotlantiin oli aikomoinen pintaraapasu vaan, mutta ainakin into parin viikon päästä koittavaa vaellusreissua kohtaan kasvoi hurjasti, kun näki jo vilauksen vuorista, joita pitäs sitten kohta jo itse valloitella! Mutta kuvia kehiin taas!

Alotetaan skottilehmien rakkaudella, noi oli vaan niin söpöjä (ja haisevia!)
Takana upeat vuoret ja vieressä skottimies aidossa kiltissä, huh huh…
Poseeraus, silmiin paistava aurinko, vuoret, joilla on vielä lunta!
Tämä vuori pitäisi parin viikon päästä valloittaa…
Herkkulounas kympillä, sandwichejä, sconsseja ja cupcakeja! 🙂
Loch Nessin huippumaisemat oli kun suoraan Suomesta!
Skottihuumoria…
Loch Ness, ei nää hirviöö ei, ehkä se pelkäs aurinkoo, joka ilahdutti meitä kyllä!
Kerrankin lähetin edes muutaman postikortin.
Vanhalla patsaalla oli hattu!
Joku oli hukannu tiikerinsä, nostettiin se tienvarteen turvaan!
Se lokki kakkas sen patsaan päähän…
Maisemia aivan Edinburghin keskustasta, rakastan!
Huipulla! Täältä näki koko kaupungin ja meren ja rantoja ja maisemia ja kaikkee!
Niinku esim. tämmösiä maisemia!
Päästiin rannallekin!
Ja haaveiltiin omasta pikkuveneestä!
Päädyttiin vahingossa syömään superhienoon Intialaiseen, jossa Angelikaa koitettiin saada treffeille omistajan pojan kanssa!
Poseerattiin kreikkalaisen monumentin edessä, kuvittelen, että tältä näyttää Ateena!
Ja mikä tärkeintä, bongattiin aito Edinburghilainen pulu!

Ja loppuun vielä muutama random-kuva ja kuuluminen, kun viime kerralla jäi noi kuulumisten turisemiset vähän vähemmälle. Tänään oli siis loistopäivä, olin koko päivän tosi mielenkiintoisessa koulutuksessa, joka käsitteli seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaamia ongelmia ja sitä, miten nuorille tarkoitetuista palveluista saataisiin sellaisia, että myös seksuaalivähemmistöt kokisivat palvelut omikseen ja miten esimerkiksi seksuaaliterveysopetuksesta saadaan kaikille sopivaa. Superkiinnostavaa ja tosta sai ammennettua vaikka mitä ideoita ja ajatuksia, joille on varmasti käyttöä sitten joskus valmistuneena terkkarina. Ja sain mun superkalliin uuden kalenterin postista! Ja kävin joku viikko sitten tsekkaamassa stonehengen ja leivottiin Sannan kanssa munkkeja!

Huomatkaa suomenkielinen tervehdys!!
Ne herkkumunkit!
Ja se autosta bongattu Stonehenge!
Eipä mulla kai muuta, heippa!
-Laura