Sansibar arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Sansibar

PADI open water-sukelluskurssi Sansibarilla

Tsaukkis!

Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroin, viimeiset neljä päivää Nungwissa meni pää joko teoriakirjassa kiinni tai veden alla, koska meikä päätti ruksia taas yhden jutun pois mun loputtoman pitkältä bucket listiltä ja suorittaa vihdoin laitesukelluksen peruskurssin, eli PADI open water diver-kurssin, jonka jälkeen pystyy osallistumaan sukelluksille, joissa sukelletaan maksimissaan 18 metrin syvyyteen vähintäänkin yhtä hyvissä olosuhteissa kuin kurssilla harjoiteltiin ja niin, että pääsy pintaan on aina mahdollista missä vain vaiheessa sukellusta suoraan ylöspäin uimalla, tästä siis nimi open water. Jos haluaa sukeltaa syvemmälle, käyttää erikoisempia varusteita tai vaikka sukellella luolissa tai hylyissä, on tämän kurssin jälkeen mahdollisuus lähteä suorittamaan vaikka mitä jatkokursseja. Kouluksi valikoitui Divine Divers, joka muuten järjestää myös joogatunteja, joita ainakin Emilia kovasti kehui!

P7210831

Ensimmäinen osa kurssista käsitti viiteen eri lukuun jaetun teorian, jossa käytiin sukeltamista läpi vähän joka kulmasta. Riippunee sukelluskoulusta miten teorian opetus on hoidettu, mutta tuolla koulussa, missä itse kävin kurssin, homma oli hoidettu niin, että sain ekana päivänä kirjan toiseen käteen ja kaukosäätimen toiseen ja hoidin teorioiden opiskelut itsenäisesti sukelluskoululla videoita katsellen ja kirjaa lueskellen. Jokaisen osion jälkeen oli testi, jonka tein ja joka käytiin sitten yhdessä kouluttajan kanssa läpi ja tsekattiin, että olin ymmärtänyt joka osion keskeisimmät asiat ja koko ajan oli joku huudeilla tarkistamassa, ettei mulla ollut kysyttävää, kun opiskelin itsenäisesti. Ilmeisesti osa kouluista kuitenkin järkkää teoriat ihan luentoina ja toisaalta ne voi käsittääkseni myös tehdä verkossa.

Toisena päivänä uitiin sitten viereisen hotellin uimaaltaassa kaikkien turistien pällistelyjen alla ja treenattiin kaikkia taitoja, joita olin teoriassa opiskellut ja joita ihan joka sukelluksella tarvitaan, mutta ensisijaisesti opeteltiin rentoutumaan vedessä ja hengittämään rauhallisesti ja liikkumaan varusteiden kanssa hallitusti. Meijän kouluttaja oli ranskalais-israelilainen mies, jolla oli ilmeisesti tuhansia sukelluksia kokemusta, joten saatiin kyllä huippuluokan ohjausta siihen, miten rentoutua ja hakea esimerkiksi tasapanoa vedessä. Treenailtiin mm. laskeutumista veteen, tasapainon hallintaa, pohjalta ylös nousemista, snorkkelin käyttöä, kaverin auttamista, uimamaskin tyhjäämistä vedestä ja varusteiden pukemista ja poisottamista vedessä. Lisäksi tutkittiin varusteita ihan kuivalla maalla ja opeteltiin laittamaan niitä käyttökuntoon.

P7250895

Kolmantena päivänä pulahdettiin heti aamusta uudestaan altaaseen ja kerrattiin edellisen päivän taitoja ja harjoiteltiin vielä uudestaan erityisesti turvallisuuteen liittyviä juttuja ja toimintaa poikkeustilanteissa. Sitten olikin jo aika vaihtaa märkäpuku lämpimämpään ja lähteä merelle ja voi pojat kun jännitti! Muistan vieläkin ensimmäisen laskuvarjohyppyni ja voin kertoa, että jännitys oli melkein samaa luokkaa, naamalla sama peura ajovaloissa-ilme ja tuntui, että kaikki opittu katosi mielestä sen sileän tien, kun kouluttaja sanoi, että olisi aika hypätä mereen. Ja tietysti siinä lähtötohinassa meikä ei ollut edes vessassa muistanut käydä, saati juoda tarpeeksi tai laittaa lisää aurinkorasvaa, joten nenähän siinä kärtsäs ja rakkokin muistutteli olemassaolostaan sukellusten välillä. Ja jotta tilanne ei olisi ollut yhtään sen helpompi, mun suukappaleessa oli jotain vikaa, jota edes se kouluttaja ei ollut paatissa vielä keikkuessamme huomannut, ja jouduin vielä vedestä käsin vaihtamaan uusiin varusteisiin…

P7250885

No, mutta kuten varmasti huomaatte siitä, että täällä vielä kirjoittelen, niin hyvinhän tuo lopulta meni! Se tunne, että pystyi vaan hengailemaan veden alla ilman kiirettä ylös hengittämään oli ihan uskomaton. Meitä oli siis kaksi aloittelijaa ja kouluttaja messissä ja kouluttaja kyllä todella osasi hommansa. Nautittiin maisemista, treenailtiin ihan helpoimpia juttuja mitä oltiin altaassa tehty ja yritettiin seurata kouluttajan ohjeita, joissa toistui lähinnä viestit hengitä rauhallisesti, pysähdy, keskity hengittämiseen ja älä kellu pintaan kuin korkki. Hienosti kuitenkin selvittiin kahdesta sukelluksesta ja nähtiin vaikka mitä kaloja ja muita mereneläviä. Iltapäivällä tein vielä teoriakokeen ja tsekattiin se läpi yhdessä kouluttajan kanssa. Ja yllätysyllätys, illalla ei paljon unta tarvinnut odotella ja uusia lihaksiakin tuntui taas kropasta löytyvän, kun laitettiin tämmöiselle ummikolle painavat varusteet selkään ja räpylät jalkoihin.

Viimeisenä päivänä lähdettiin heti aamusta merelle ja sukeltamaan ja nyt treenailtiin sitten viimeisetkin niistä jutuista, mitä oltiin teoriassa opittu ja altaassa treenattu läpi. Hauskaa oli edelleen ja se rentoutuminenkin oli jo vedessä vähän helpompaa. Oltiin vaan paljon voimakkaammassa aallokossa kuin edellisenä päivänä, joten olo ei ollut laivalla mikään paras, mutta onneksi helpotti aina kun pääsi veteen tai vene oli liikkeessä. Maisemistakin pääsi jo nauttimaan ihan eri tavalla ja ainoaksi isoksi epäonnistumiseksi jäi suunnistusharjoitus, jossa iloisesti katsoin kompassista suunnan ihan väärin ja uitiin sitten mun ohjauksessa ihan toiseen suuntaan kuin piti… Maissa saatiin aplodit koko porukalta ja kaivettiin kupeitamme. Kurssi Divine Diverseilla kustansi yhteensä 450 dollaria, sisältäen neljä sukellusta, teoriat ja allasharjoitukset. Vaikka tuo oli iso lovi budjettiin, käyttäisin saman rahan kurssiin koska vaan uudestaan, sen verran mukava kokemus oli. Ja tänään tuli sähköpostiinkin väliaikainen todistus kurssista, tosin mun toinen nimi oli siinä vaihtunut Marikasta Mankaksi, heh…

P7250884

Nyt sitten pitääkin alkaa miettiä, mikä juttu bucket listiltä otetaan seuraavaksi työn alle ja mietinkin, että kiinnostaisiko teitä lukea, mitä juttuja sieltä mun listalta löytyy tai onko ideoita, mikä voisi olla syksyn haaste ja seuraava tavoite? 🙂

Stone Town – kaupunkielämää Sansibarilla

Moro!

Kuten suurin osa Sansibarin matkaajista, mekin aloitettiin Sansibarin koluaminen Stone Townista, jonne lautat Dar Es Salaamista saapuvat ja mistä löytyy saaren ainoa kansainvälinen lentokenttä.  Vaikka mun ajatukset on tällä hetkellä aika paljon veden alla, sukelluskurssin ekat sukellukset meressä oli meinaan tänään, jummi, niin nyt ensin siis Stone Town, joka ei sekään ollut hullumpi paikka, vaikkei ihan samanlaista adrenaliini- tai innostusryöppyä saanutkaan aikaan kun tuo sukelluskurssi.

P7180552P7200806

Vietettiin Stone Townissa, eli Sansibarin pääkaupungissa (ja ainoassa kaupungissa….) viisi yötä ja kolme kokonaista päivää, koska tuo yksi päivä meni edellisessä postauksessa esitellyllä Prison Islandilla. Kolme päivää oli ainakin mun mielestä vallan bueno aika tuolle kaupungille, pari päivää saa helposti kulutettua haahuillen kaupungin kujilla, kohtuullisen laajasta ja monipuolisesta ravintolatarjonnasta nauttien, rannalla kävellen ja turistikauppoja kierrellen, mutta varmasti yhdessä tai kahdessakin päivässä saa jo ihan hyvän kuvan kaupungista. Majoitus oli meillä Jambo Guesthousessa, joka oli mainio paikka, isoimmat (ja korkeimmat) sängyt varmaan koko reissulla, aamupala kuului hintaan, pihassa oli ihan viihtyisä ravintola, jossa oli ilmainen wifi ja muutenkin hintalaatusuhde kohtasi hyvin, suosittelen kyllä lämmöllä budjettimatkailijoille.

P7200816P7170521

Tunnelmaltaan ja ulkonäöltään Stone Townin vanha kaupunki muistutti aika paljon Marokon pienempien kaupunkien medinoita, tosin värejä oli vähemmän, mutta samanlainen enemmän arabitunnelma kuin perinteinen afrikkalainen. Kadut oli välillä vain käsien mitan levyisiä ja niin mutkittelevia, että kartasta tai hyvästäkään suuntavaistosta ei paljon ollut apua, ei auttanut kuin luottaa, että jossain vaiheessa törmää johonkin tuttuun paikkaan ja siitä sitten löytää hostellille, mikä teki paikasta sekä mielenkiintoisen ja persoonallisen. Tämmöisistä paikoista mä kyllä tykkään, kun voi vaan päämäärättömästi haahuilla ja ihmetellä nurkan takaa ilmestyviä leikkiviä lapsia, mitä oudoimpia asioita myyviä ihmisiä tai vanhojen talojen ja ovien tarinoita.

P7190797P7180535

Tansanian ja Sansibarin turvallisuudesta on paljon ollut puhetta, mutta ainakin mulla on Stone Townissakin ihan turvallinen olo, mutta varsinkin näin turistikaudesta kannattaa kuulemma olla hereillä taskuvarkaiden varalta. Pimeällä Stone Townissa on melkein pakko kuitenkin uskaltaa liikkua, jos meinaa illastaa jossain muualla kuin hostellilla, koska takseilla tai millään autoilla ei vanhan kaupungin puolella muutamaa pääväylää lukuunottamatta pääse kulkemaan. Mulla ei kuitenkaan ollut turvaton olo, mutta toki tämä mielipide pohjaa vain muutamaan iltaan.

P7200823P7180556

Suosittelen siis lämmöllä käyttämään muutaman päivän myös Stone Townissa ennen rantakohteisiin suuntaamista ja vinkkinä reppureissaajille, jotka meidän tapaan lopettaa reissun Sansibarille, tänne uskaltaa kyllä jättää melkein kaikki matkamuisto- ja tuliaisshoppailut, noita turistikauppoja koruineen, kankaineen, ompelimoineen ja vaatteineen meinaan kyllä riittää!

Kilpikonnia ja snorklausta Prison Islandilla Sansibarilla

Moikka!

Lähdettiin eilen hetkeksi pois Stone Townin hälinästä ja otettiin suunnaksi kaupungin edustalla oleva Prison Island. Saari toimi 1860-luvulla ensin huonosti tottelevien orjien vankilana ja myöhemmin muun muassa eristyspaikkana keltakuumeeseen sairastuneille. Nykyään paikalla on hotelli ja Aldabran jättikilpikonnien suojelukeskus ja se on yksi helpoimmista päiväretkikohteista Stone Townin ympärillä. Lisäksi saarta ympäröi vallan nättiä koralliriuttaa, joten mekin valittiin retki, johon kuului kilpikonnien pällistelyn lisäksi snorklaamista.

P7190584P7190580P7190758

Ostettiin retki hostellin kautta ja maksettiin matkoista, pääsylipusta kilpikonnien luo ja snorklaamisesta 20 dollaria ja suunnilleen samaan hintaan näyttivät päätyneen myös ne, jotka maksoivat kaikesta erikseen, joten tuo lienee ihan pätevä hinta retkelle. Snorklausvälineetkin oli ihan kohtuullisessa kunnossa ja saatiin pulikoida vedessä hyvän aikaa, ennekuin piti lähteä takaisin maihin. Ainoana varoituksen sanana, että aallokko oli molempiin suuntiin ainakin meidän reissulla aikamoinen, eli kannattaa varautua aikamoiseen vuoristoratakyytiin ja sukellellessa pieniä, mutta onneksi vaarattomia, mutta vähän ikävästi polttavia meduusoja oli aikas reilusti.

P7190756P7190693P7190718

Sen ihmeempää nähtävää saarella ei sitten ollutkaan, mutta ihan mukava puolen päivän retki oli ja lähtisin kyllä uudestaankin. Mikäs siinä katsella kirkkaan turkoosia merta hiekkarannalta ja vähän bongailla eläimiä ja välillä pulahtaa uimaan, vois huonomminkin päivän viettää. Ja niin, vaikka täällä eletään nyt talvea, niin lämpöä riitti ja merivesikin oli mukavan lämpöistä, mutta kuitenkin sen verran vilpoista, että virkistää mukavasti, eikä tunnu, että tulee vaan lisää kuuma kun pulahtaa veteen.

P7190585 P7190618 P7190642P7190660