Pohjois-Irlanti arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Pohjois-Irlanti

Pala Belfastia ja Pohjois-Irlantia

Moikka!

Täytyy tässä ensin myöntää, että meikä on rakastunut. Meinaan ihan täysin. Vietin viime viikon päätteeksi pitkän viikonlopun Belfastissa ja Pohjois-Irlannin rannikollakin kävin piipahtamassa. Tää oli ensimmäinen reissu tän vuoden aikana, josta jäi semmonen fiilis, että tänne haluan vielä palata monta kertaa takaisin. Sateisesta, harmaasta ja pilvisestä säästä huolimatta maisemat niin Belfastissa kuin erityisesti rannikollakin oli ihan huikeita, ihmiset mukavia, aksentti hauska, paikalliset siiderit hyviä, tunnelma leppoisa ja paikallinen historia ja lähimenneisyys äärimmäisen kiinnostavaa.

Vietin ensimmäisen illan ihan vaan kävellen ympäri kaupunkia ja kävin vaan pikaseen illallista syömässä paikallisten EVS-vapaaehtoisten luona, koska halusin olla perjantaiaamusta virkeenä. Nukuin koko reissun ajan mitä loistavimmassa hostellissa, jos Belfastiin käy suunta suosittelen tsekkaamaan Lagan Backpackers hostellin, 20min kävelymatka keskustaan, lämmin englantilainen aamiainen kuuluu hintaan, mukavat sängyt ja ihan mahtavaa ja avuliasta henkilökuntaa!

Mutta se perjantai. Lähdin siis kunnon turistibussikierroksella tutustuun Pohjois-Irlannin rannikkoon. Bussikiertoajelu oli varmasti mun aikatauluun nähden oikea valinta ja hintakaan ei päätä huimannut ottaen huomioon, että meillä oli varsin pätevä opas messissä koko päivän, nähtiin paljon paikkoja ja pysähdeltiin milloin missäkin, mutta rehellisesti sanottuna, jos aikaa olisi ollut päiväkin enemmän, tuonne olisi kannattanut lähteä ihan ajan kanssa. Nyt fiilis oli välillä kun kiinalaisella turistilla, eli päätöntä juoksentelua ja kuvien räpsimistä ilman, että oli kunnolla aikaa pysähtyä ja nauttia uskomattoman hienoista maisemista ja luonnosta. Jokatapauksessa tärkeimmät rannikon nähtävyydet ja tietysti itse Giant’s causeway tuli nähtyä, mutta tänne haluan takaisin vuokra-auton ja kiireettömän aikataulun kanssa. Illalla päivän juoksentelujen jälkeen olinkin sitten ihan rättipoikkiväsyny, joten tyydyin vaan ottaan yhden siiderin muitten hostelliasukkien kanssa hostellin yhteisissä tiloissa. Mahtavinta oli muuten ehkä se, että Belfastissa oli kyseisenä viikonloppuna joku kirurgien suurseminaari, joten meijänkin hostelli oli perusreppureissaajien lisäks täynnä pukuihin pukeutuneita lääkisopiskelijoita, oli huippua niitten kanssa ja saatiin vaikka mitä huumoria irti siitä, että meijän illanviettoryhmä koostui tosiaan muutamasta lääkäristä, muutamasta lääkisläisestä ja musta tulevana terkkarina.

Lauantaina käytiin Larissan, eli paikallisen EVS vapaaehtoisen kanssa semmosen tunnin bussimatkan päässä olevassa kylässä vähän kävelemässä ja katselemassa maisemia, joita ei kyllä sadepilvien johdosta juuri näkynyt. Oli kuitenkin mukavaa rupatella ja käyskennellä ympäri maaseutua yhdessä. Iltapäivän vietin ihan vaan keskustassa turisteillen ja illalla lähdettiin vielä kiertään muutama perinteinen irkkupubi.



Sunnuntaina lähdin heti aamusta muutaman muun hostellissa majottautuneen tyypin kanssa tutustuun Belfastin historiaan semmosella taksikiertoajelulla, eli meitä oli siellä taksissa neljä ja se taksikuski kierrätti meitä ympäri kaupunkia ja kertoi samalla kaupungin historiasta. Kuskin vahvasta irkkuaksentista huolimatta ymmärsin jotain kierroksesta ja onhan se ihan järkyttävää, että vieläkin kaupungin halkoo muuri, jonka tarkoitus on erottaa eri uskontojen edustajat ja että vielä muutama vuosi sitten matkustamista Belfastiin ei levottomuuksien ja pommi-iskujen takia suositeltu lainkaan. Itsellä ei missään vaiheessa ollut kyllä turvaton olo, mutta kieltämättä nuo tarinat ja Ukrainan tilanne sai ajattelemaan ja miettimään sitä, että ei tämä Eurooppakaan aina niin lintukoto ole.

Koska olin taksikierroksen ainut englantia ei-äidinkielenään puhuva, mun piti opettaa muille, miten rauhaa ja rakkautta sanotaan suomeks ja sitten kirjotin sen vielä väärin. Elämäni tähtihetkiä, tässä kuvassa en vielä ollu tajunnu tota kaunista kirjotusvirhettä 😀

Tämä muuri siis jakaa kaupungin kahtia, ja sen portit suljetaan edelleenkin joka ilta kuudelta ja sen jälkeen puolelta toiselle haluavien tarvii kulkea keskutan eli ns. neutraalin maan kautta

Sunnuntaipäivään kuului myös Cave Hillille kapuamista ja siellä vaeltelua, sieltä oli ihan mahtavat näkymät koko Belfastiin ja merelle. Lisäksi kävin myös syömässä paikallisessa kauppahallissa, joka oli ihana! Siellä oli live-musiikkia koko viikonlopun ja toinen toistaan ihanampia ja edullisia leivos- ja ruokakojuja. Oisin voinu syödä koko paikan tyhjäks siltä istumalta, jos budjetti ei ois ollu tässä vaiheessa reissua jo aika tiukoilla.

Ostin palan tota vihreetä minttusuklaakakkua!

Sunnuntai-iltana lentelin sitten takaisin tänne Bristoliin ja kiirettä pitää nyt. Eilen oli pitkä hyppääjien kanssa iltaa istuessa, tänään vietin illan espanjan tunneilla, huomenna on työilta, torstaina taas hyppääjien kanssa ulos, perjantaina rauhallinen koti-ilta äitin kanssa skypetellen ja lauantaiaamuna on jo seiskalta lähtö Lontooseen, jossa vietänkin sitten koko ens viikon kouluttautuen. Eli vähän hiljaista on täällä blogirintamalla, mutta koitan ehtiä jossain vaiheessa runoilla kuulumisia ja valmisteilla on myös postaus siitä, millaisia haaveita mulla tällä hetkellä on tulevaisuuden varalle 🙂

Loppukevennyksen jälkeen heippahei ja öitä!
-Laura

Loppukevennyksenä siis reissun kannustavin ja randomein kyltti keskellä metsää.