Luontomatkailua arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Luontomatkailua

Yöttömän yön retki Kiilopään huipulle – Lapin taikaa parhaimmillaan

Kiilopään tunturin huipulle keskiyön auringossa kiipeäminen jäänee varmasti mieleen yhtenä kesän uskomattomimmista kokemuksista. Rästissä on monta muutakin teille kerrottavaa tarinaa ja toivottavasti pian saan kertoa teille myös esimerkiksi juhannuksen seikkailuista Saaristomeren kansallispuistossa ja Seilin saarella. Lähdetään nyt ensin kuitenkin käymään yhdessä Lapissa. Vietin siis edeltävän viikonlopun Saariselällä opiskellen valokuvauksen ja somen saloja Inari Nightlessnight – valokuvaustyöpajassa. Kerronkin teille pian erillisessä postauksessa lisää itse kurssista, mutta nyt kiivetään Kiilopäälle.

Kiilopää on siis 546 metrin korkeudelle kohoava tunturi aivan Urho Kekkosen kansallispuiston, eli tutummin UKK:n laidalla. Se on yksi Saariselän alueen ja UKK:n korkeimmista tuntureista ja tarjoaa upeat näkymät kansallispuistoon. Tunturi on helposti saavutettavista tunturin nimeä kantavalta Kiilopään retkeilykeskukselta, jota ylläpitää Suomen Latu. Keskukselta löytyy niin ravintolaa, majoitusta kuin retkipalveluitakin. Me kiipesimme tunturille osana Eeva Mäkisen pitämää workshoppia ja huipulla tutustuimme maisemakuvaukseen, saamelaiskulttuuriin ja yöttömän yön valon hyödyntämiseen valokuvauksessa.

Miten Kiilopään huipulle sitten pääsee?

Reitti huipulle on suoraviivainen ja helposti löydettävissä. Astelet vain parkkipaikalta puiston porttien ali ja otat suunnan kohti edessä siintävää huippua. Lähes koko reitin matkalle on rakennettu kipuamista helpottavia portaita. Matkalla on myös muutama penkki tarjoamassa mahdollisuuden pysähtyä ihastelemaan maisemia, jos ei halua istahtaa suoraan tunturin kupeeseen. Portaat ovat jo osittain hieman huonossa kunnossa, joten tarkkana saa askelten kanssa ajoittain olla. Nyt jos koskaan kannattaakin liittyä Partioaitan klubiin ja tehdä paljon ostoksia, koska tänä vuonna noin neljäsosa ostoksista kertyneistä ympäristöbonuksista menee Kiilopään reitin kunnostukseen.

Matkaa ylös tunturiin kertyy vain noin kaksi kilometriä, mikä tarkoittaa yhteensä 860 porrasta, siinä on meinaan sitten porrastreeniä jos missä! Nousun saisi varmasti tehtyä reilussa puolessa tunnissa, mutta meillä hurahti matkaan lähes tunti, kun joka toisella askeleella piti pysähtyä ihailemaan maisemia ja hengittämään syvään, jottei pää pökertyisi moisista maisemista! Alaspäin tuleminen onnistuu toki huomattavasti nopeammin, jos ei taas unohdu pyörittelemään päätään maisemille. Tunturista pääsee alas myös muutamaa muuta reittiä, mutta selvin, suosituin ja lyhin reitti on palata takaisin omia jalanjälkiä.

Huipulla seikkailemiseen ja syömiseen kannattaa varata reilusti aikaa, koska noihin maisemiin ei tottuneempikaan lapinkulkija varmasti viidessä minuutissa kyllästy. Kivien ja kallioiden koloista löytyy hieman suojaa vaikka ruuanlaittoa varten. Itse ajattelisin, että Kiilopää on loistokohde minä vuodenaikana vain. Voin nimittäin vain kuvitella, kuinka upeaa olisi katsella syksyistä tähtitaivasta tai revontulia huipulta. Me tehtiin retki niin, että lähdettiin liikenteeseen iltakymmenen aikaan ja palattiin vasta kahden jälkeen yöllä, joten saatiin nauttia upeasta yöttömän yön auringosta ja suosittelen samaa muillekin kesällä paikalle saapuville.

Kiilopää itsessään on jo mahtava kohde retkelle, mutta toimii myös porttina syvemmälle UKK:n puistoon. Lisäksi se kannattaa pitää mielessä myös ohikulkumatkalla, koska muutaman tunnin jaloittelutauko huipulle on varmasti tauon arvoista esimerkiksi Norjaan ajellessa. Tämä Lapin taikaan hurahtanut ei voi siis kuin suositella ja varoittaa, että näihin maisemiin saattaa jäädä koukkuun…

Onko teissä lukijoissa muita Lappiin hurahtaneita? Mitkä on teidän suosikkikohteet Suomen Lapissa?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Joutsijärvi – viikonloppuretki Satakunnan sydämeen

Muutama viikko sitten tapahtui ihmeitä ja mulle sattui samaan aikaan vapaa viikonloppu Afrikan reissultakin tutun Emilian kanssa ja päätettiin mitäs muutakuin lähteä metsään! Hakusessa oli molemmille uusi kohde, joka sijaitsisi enintään muutaman tunnin ajomatkan päässä Tampereelta, ei olisi ihan täpötäynnä ihmisiä, käveltävää riittäisi viikonlopulle ja paikka olisi meille molemmille uusi kohde. Näillä spekseillä aloitettiin googlailut ja kyseltiinpä somessakin sopivaa retkipaikkaa.

Vinkkien avulla ja noilla kriteereillä kohteeksi valikoitui lopulta Porin kupeessa sijaitseva Joutsijärvi, jonka kiertää noin 27km pitkä retkeilyreitti. Matkaa Tampereelta kertyi Kullaaseen Joutsijärven reitin alkuun noin puolentoista tunnin ajelun verran. Järven kiertämisen voi aloittaa useammastakin kohdasta järveä, mutta me heitettiin auto parkkiin Silokallion kurssikeskuksen pihaan ja lähdettiin matkaan siitä.

Reitin varresta löytyy vaikka kuinka monta nuotiopaikkaa ja useampi autiotupa, mikä ei näin Etelä-Suomessa ole ihan tavallista. Reitti kiertää melkolailla rantaa myötäillen järven, joten reittiä ei juuri voi lyhentää, mutta heti alussa oikaistiin muutama kilometri ja kierrettiin parkkipaikalta polulle suoraan rantaa pitkin, eikä tien kautta. Hyvä, mutta hieman kostea valinta oikoreitiksi – sai meinaan muutamassa ojan ylityksessä tuolla rannassa miettiä, mistä kohtaa lähtee kokeilemaan pituushyppytaitojaan. Jos reitti tuntuu liian lyhyeltä, menee järven läheisyydessä monta muutakin polkua, joten niitä yhdistelemällä saa reissuun lisää pituutta. Linkki reitin karttaan tässä.

Ensimmäinen yö vietettiin Hiivaniemessä, jonne parkkipaikalta kertyi oikoreittiä pitkin vain muutama kilometri matkaa. Ihan mieletön paikka niemen tai oikeastaan kai saaren nokassa, molemmilla puolilla järveä ja upea luonnonrauha ja hiljaisuus. Hiivaniemessä oli reilusti tilaa teltoille ja lisäksi avolaavu, huussi, laituri ja nuotiopaikka. Maisemat oli hienot ja puitteet kohdallaan, joten tänne voisin lähteä ehdottomasti toistekin vaikka ihan yhdeksi yöksi käymään!

Aamulla herättiin levänneinä pitkien ja loistavien yöunien jäljiltä ja lähdettiin kiertämään järveä vastapäivään. Toisena päivänä matkalle osui muun muassa Kulhan laavu, Kronkiston nuotiopaikka, jossa syötiin lounasta, Kaakkurin laavu ja Sisälmystenlahden autiotupa. Kaikissa noista oli hyvin puita notskia varten ja muutenkin polku oli pääosin vallan hyvässä kunnossa ja helppo seurata. Kaakkurin laavun ja Sisälmystenlahden autiotuvan välillä tehtiin pieni poikkeama reitistä kauempana rannasta olevalle kaivolle toiveissamme täyttää vesipullot. Kaivon vesi oli kuitenkin lapun mukaan tarkastettu viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten ja läpiruosteinen ämpäri oli pohjasta rikki, joten ei mennyt vesipullojen täyttö niinkun strömsössä. Saatiin kuitenkin pienellä vaivalla ja askartelulla vesipullot täyteen ja vesi ainakin näytti ja haisi puhtaalta, mutta lopulta ei sitä päädytty juomaan, kun kotoa kannettu vesi riitti juomavedeksi ja ruuanlaittovedet keitettiin järvivedestä.

Reissun toinen yö vietettiin Tuurunkankaan autiotuvalla, jossa törmättiin myös ensimmäisiin muihin kulkijoihin koko reissulla, eli luonnonrauhasta saatiin todella nauttia. Tilaa kuitenkin riitti tälläkin paikalla ja me laitettiin teltta pystyyn Tuurunkankaan rantaan. Toki tuvassakin olisi mahtunut hyvin useampi porukka nukkumaan, mutta koska täällä kohdattiin myös kesän ensimmäistä kertaa useampi hyttynen kiitos tyynen ja upean ilman, todettiin, että hyttysverkolla suojattu teltta taitaa olla mukavampi nukkumapaikka kuin autiotupa.

Aamusta lähdettiin taivaltamaan viimeistä pätkää reissusta. Tälle välille saatiinkin reissun hauskimmat osuudet, kun kahdessa kohtaa matkaa piti taittaa ensin venelossilla ja sitten perinteisemmällä lauttalossilla. Vikan päivän reitti eli Joutsijärven eteläosat olivatkin aika täynnä mökkejä ja asutusta, joten täällä oli enemmänkin liikennettä. Pitkäniemen laavulla saatiin kuitenkin olla taas rauhassa lounastouhuissa. Loppumatkasta tehtiin taas ihan pieni oikaisu, eikä kierretty taaskaan parkkipaikalle tietä pitkin, vaan oikaistiin jokisuon jälkeen menevän sähkölinjan alla kulkevaa polkua pitkin takaisin Silokalliolle ja autolle.

Joutsijärven kierros oli loistava viikonloppuretkikohde. Mitään maailman hätkähdyttävimpiä maisemia tai luontoelämyksiä täällä ei ollut, mutta suomalainen järvimaisema kyllä miellyttää ainakin minun silmääni ihan sellaisenaankin. Ainut harmituksen kohde olikin välillä se, että polku kulki yllättävän pitkiä matkoja välillä metsässä kaukana rannasta, kun mieli olisi tehnyt kulkea pelkkiä rantapolkuja pitkin. Polut oli hyvässä kunnossa ja helppokulkuisia muutamia vähän kuluneita pitkoksia lukuunottamatta ja taukopaikkoja oli sopivan usein. Eniten täällä kuitenkin mieltä lämmitti rauha ja hiljaisuus, kun viimeaikojen kansallispuistoretkillä muita kulkijoita on riittänyt melkein ruuhkaksi asti. Joutsijärvi täytti siis kaikki vaatimukset helposti saavutettavasta viikonloppuretkikohteesta, joten voin suositella lämmöllä!

Onko teillä vinkkejä muista Tampereen lähialueen retkeilypaikoista kansallispuistojen ulkopuolella juurikin tällaisia lyhyitä päivä- tai viikonloppuretkiä varten?

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

10 syytä nukkua ulkona ensi yönä

Ensi yönä vietetään kahta Suomi100-vuoden merkittävista juhlapäivistä. Tänään on ensinnäkin Suomen järjestyksessään kolmas luonnon päivä, jonka myötä rakastutaan kesäyöhön. Aiemminhan luonnon päivien johdosta ollaan jo sukellettu talveen ja villiinnytty keväästä ja syksyllä on vielä luvassa viimeinen luonnon päivä, joka kannustaa juhlimaan luontoa 26.8. ja on samalla myös Suomen luonnon ensimmäinen ihka oma liputuspäivä! Luonnonpäivän lisäksi tänään huipentuu Suomen Ladun järjestämä Nuku yö ulkona-haaste, joka kannustaa jokaista suomalaista lähtemään yhdeksi yöksi nauttimaan Suomen luonnosta omalle takapihalle, lähimetsään, retkeilyalueille, kansallispuistoihin tai vaikka pohjoisen erämaa-alueille.

Näiden kahden mielettömän tapahtuman johdosta ajattelin nyt julkaista teille 10 kohdan lista syistä, joiden takia minä pakkaan rinkkani säännöllisin väliajoin ja suuntaan metsän siimekseen. Toivottavasti se kannustaa teitäkin lähtemään ulos, koska todentotta Suomen luonto on jotain ainutkertaista ja mieletöntä!

Miksi lähteä nukkumaan muualle kuin omaan sänkyyn?

1) Luonnossa ei ole kiire minnekkään.

Tämä on yksi tärkeimmistä syistä juuri minulle. Olen omasta valinnastani arjessa melkoisen taitava buukkaamaan kalenterista viimeisenkin kolon täyteen jos jonkinmoista menoa, joten luonto tarjoaa sopivan hengähdyshetken arjen kiireistä.

2) Luonnossa aistit ovat ihan eri tavalla hereillä kun arjessa.

Arjessa harvoin tulee keskityttyä rauhassa siihen, miltä kaikki näyttää, tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa, mutta luonnossa on jälleen aikaa pysähtyä ja keskittyä hetkeen.

3) Luonnossa ei tarvitse suorittaa.

Sen lisäksi, että osaan täyttää kalenterini hurjan lahjakkaasti, osaan myös keskittyä suorittamaan ties mitä asioita. Luonnossa liikkuminen ei kuitenkaan minulle ole suorittamista, vaan nimenomaan keino keskittyä hetkeen ilman tarvetta miettiä seuraavaa tehtävää asiaa.

4) Luonnossa nuudelitkin maistuu herkulta.

Minä en todellakaan ole kokki tai keittiötaikuri, joten retkiruuassakin mennään usein simppeleimmän ruuan kautta. Kuitenkin kummasti ne nuudelimössötkin maistuu päivän päätteeksi hurjasti paremmalta nuotiolla kun kiireisellä ruokatauolla töissä.

5) Raikkaassa ilmassa nukkuu paremmin.

Ei sillä, että nukkuisin kovin huonosti kotonakaan, mutta varsinkin viileämpinä vuodenaikoina huomaan selvästi sen, kuinka hyvin tuleekaan nukuttua, kun nenä hengittää raikasta ilmaa ja varpaat on lämpiminä makuupussin perällä.

6) Luonnossa ystävän kanssa tulee keskityttyä toisen seuraan paremmin kuin hälisevässä kahvilassa tai sohvalla tv:n ja puhelimen välissä.

Yritän toki arjessakin aina keskittyä ystäviini, mutta täytyy myöntää, että rauhallinen ilta teltassa makuupusseihin kääriytyneenä toimii paljon useammin syvällisten keskustelujen lähtökohtana kuin kiireiset iltapäiväkahvit keskustassa.

7) Luonto palauttaa.

Luonnossa vietetyn hetken jälkeen huomaan usein olevani paremmalla tuulella sekä motivoituneempi ja innostuneempi myös arjen asioista.

8) Luonto tarjoaa mielekkään tavan liikkua.

Kerroin jo aiemmin, että en ole kokki, joten jatketaan tunnustuksia. En ole myöskään urheilija ja harvassa ovat ne urheilulajit, joista todella nauttisin. Luonnossa retkeily, suunnistaminen, poluilla juokseminen ja ulkoilmaseikkailut ovat kuitenkin tapoja, joilla minutkin saa liikkeelle.

9) Luonnossa on aikaa keskittyä omiin ajatuksiinsa.

Luontoon lähtiessä laitan yleensä netin pois päältä, jätän kuulokkeet kotiina ja en ota mukaan edes luettavaa. Tämä antaa mahdollisuuden kuulostella omia fiiliksiä ja ajatuksia ilman häiriötekijöitä.

10) Suomen luonto on vaan ihan mielettömän kaunis!

Tätä tuskin tarvinnee edes perustella?

Mitkä on teidän syitä lähteä luontoon ja missä te meinaatte viettää seuraavan yön?

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla, Instagramissa nimimerkin @laurammus takana ja twitterissä saman nimimerkin takaa. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Villiinnyin keväästä Seitsemisen virkapolulla

Virkapolku kuulostanee vähän kuivalta ja tylsältä, mutta tällä kertaa sitä se ei kuitenkaan ollut. Toissa viikonloppuna suuntasimme ystäväni kanssa Seitsemisen kansallispuistoon, jossa vietimme Suomi100 -juhlavuoden toisen luonnon oman juhlapäivän matkaten eteenpäin virkatiellä vihdoin lämmenneessä ja keväisessä kelissä. Heti alkuun on myös mainittava, että ennenmuinoin ei virkatie-nimellä suinkaan ollut noin kuivaa sävyä. Virkapolku nimittäin meinasi polkua, jonka varrelta parhaat pyydykset, pyyntikuopat ja -loukut löytyivät, melkoisen jänniä polkuja siis itseasiassa.

Pyyntikuopat onnistuimme tällä reissulla kuitenkin välttämään ja taivalsimme noin 26 kilometriä pitkän virkatien yhden yön reissuna. Aloitimme matkamme luontokeskukselta, josta löytyi iso parkkipaikka, siistit sisävessat, ravintola ja infopiste. Väkeä paikalla oli runsaasti luonnonpäivän tapahtumista ja hyvästä säästä nauttimassa. Lähdimme kiertämään polkua ohjeistuksen mukaisesti vastapäivään seuraavaa reittiä:

Kulomäki (Seitsemisen luontokeskus) – Kirkaslampi (lounaspaikka) – Kovero – Multiharju – Jokiristi – Liesijärvi (yöpaikka) – Pitkäjärvi – Iso Kivijärvi (lounaspaikka) – Kulomäki

Vaikka Seitseminen ei omasta mielestäni ehkä kuitenkaan ole upein ja mahtavin kaikista kansallispuistoistamme, on se ehdottomasti kokemisen arvoinen! Puisto on Tampereelta vain tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi useat nuotiopaikat ovat helpon kävelymatkan päässä, joten päiväretki myös perheen pienimpien kanssa onnistuu helposti. Ainakin Kirkaslammelle ja Koveroon pääsee aivan viereen autolla ja Iso Kivijärvellekkään ei ole kuin muutaman kilometrin kävely Kulomäeltä. Kaivoja matkan varrelta löytyi Koverosta ja Pitkäjärveltä eli palveluitakin on. Hienoja ja rauhallisia metsämaisemia riittää koko puiston laajuudelta, upeista suoalueista puhumattakaan. Myös alla näkyvä Koveron perinnetila on hauska matkakohde koko perheelle. Koverolle pääsee myös vaellusreissuilla, sillä kaikki puiston pidemmät vaelluspolut kulkevat tuon tilan tilusten läpi.

Liesjärvelle, jossa yövyimme, joutuukin sitten kävelemään hieman enemmän ja vähän sivuun päiväreiteiltä. Siitä huolimatta väki oli päivän teeman mukaisesti villiintynyt keväästä ja laavun alue oli aivan täynnä. Telttoja riitti molemmilla teltta-alueilla ihan reilusti, mutta toisaalta mukavaa aina nähdä, että näin moni on innostunut retkeilystä! Paikka oli viihtyisä ja tilaa onneksi kuitenkin riitti hyvin. Muuten telttailun suhteen kannattaa huomioida, että kansallispuistossa telttailu on sallittu vain tuolla Liesjärvellä, Haukilammella, Soljasilla, Jokiristillä ja Koverolammilla, eli ei suinkaan jokaisella laavulla tai nuotiopaikalla.

Kokonaisuudessaan reissu oli huippu! Koska ilman säätöä ja sählinkiä ei reissu ole seikkailu eikä mikään, niin vähän purnattiin huonoja varusteita. Vaikka usein hoenkin, ettei ulkona liikkuminen suinkaan ole varusteurheilua, vaikka itse kivoista varusteista tykkäänkin, on hyvissä varusteissa puolensa. Kaverin rinkasta nimittäin puskivat hajonneet selän kovikkeet läpi mustelmia alaselkään ihan reilusti taiteillen, auts… Lisäksi kaverin aina niin ihana ja aktiivinen koirulainen oli vähän turhankin innoissaan ensimmäisestä telttayöstään ja ei malttanut nukkua kun muutaman tunnin. Siinä sitten pyörittiin kimpassa teltassa aamuyö. Ruuanlaittotouhuissakin onnistuttiin polttamaan popcorn-öljyt pohjaan ja ainakaan toistaiseksi en ole kattilaa puhtaaksi saanut. Eli huomhuom, jos on vinkkejä miten trangian kattilan saa taas kiiltämään niin saa kertoa! Muuten ei valittamista, mahtava reissu jälleen!

Lisää tietoa Seitsemisen kansallispuistosta löydät täältä.

Retkiyöhaaste kunnialla suoritettu!

Moro!

Voihan jummi kun tajusin, että nyt se on vihdoin tehty, meikä on meinaan vihdoin suorittanut retkiyöhaasteen ja viettänyt yön ulkona jokaisena Suomen vuodenaikana! Kun palasin Suomeen puolen vuoden Afrikan reissulta loppukesästä 2016 mieli kaipasi jo kovasti suomalaiseen luontoon ja lähdin innoissani mukaan Suomen Erätaito ry:n retkiyöhaasteeseen. Olenkin haasteesta useampaan otteeseen jo täällä blogissakin puhunut, mutta ideana oli siis lyhyestikin viettää vähintäänkin yö ulkona jokaisena Suomen neljästä vuodenajasta. Palataan siis nyt haasteen ollessa valmiina vielä noihin retkiin, joista jokainen oli omalla tavallaan ikimuistoinen!

Koko haaste lähti liikkeelle siitä tutusta ja turvallisesta kesäyöstä Suomen suvessa. Telttayö kesällä oli mukava ja helppo aloitus haasteelle ja vietettiinkin haasteyöt ystäväni Essin kanssa elokuussa kahden yön retkellä Birgitanpolulla Lempäälässä Tampereen kupeessa. Olin juuri palannut puolen vuoden reissulta Afrikasta ja vaikka reissu oli täynnä toinen toistaan upeampia luontokohteita, huusi sydän suomalaiseen metsään. Birgitanpolun reissu oli loistava lopetus pitkälle lomalle ja mukava aloitus viimeiselle lukukaudelle ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää retkestä täältä:  

BIRGITANPOLKU – HELPPO KAHDEN YÖN METSÄRETKI TAMPEREELTA

MITÄ MUKAAN KAHDEN YÖN RETKELLE METSÄÄN?

Seuraava haasteyö, eli syysyö menikin sitten Lapissa Paistunturien erämaassa, jossa vietimme yhden yön telttailen Ahkovarrin rinteellä. Telttayö toteutui osana Suomen Ladun järjestämää retkeilyn peruskurssia, joka muuten järjestetään taas ensi syksynä, joten eikun mukaan! Opin kurssilla mielettömän määrän asioita retkeilystä, käytännön erätaidoista ja erityisesti vähän haastavammissa oloissa selviytymisestä ja rohkeus ja ennenkaikkea into lähteä vähän takapihan polkujakin kauemmaksi vaeltamaan kasvoi kohisten! Lisää tietoa kurssista löydät täältä.

Lue lisää retkestä seuraavista linkeistä: 

MITÄ TAPAHTUU AKUMAJAN RETKEILYKURSSILLA?  

KAUPUNKISEIKKAILIJASTA ERÄJORMAKSI ELI MITÄ LAPPI OPETTI?

VIIMEISET LAPPIFIILISTELYT SYKSYN KIIREESEEN

Talviyön vietin Isojärven kansallispuistossa Tian kanssa laavulla nukkuen maaliskuussa. Tätä yötä jännitin ehdottomasti eniten, koska talviretkeily oli aivan uusi aluevaltaus, mutta hyvin meni! En ollut myöskään koskaan aiemmin nukkunut laavulla, joten sekin tuli nyt sitten koettua ja pahinta itikka-aikaa lukuunottamatta voisin harkita moista uudestaankin! Ja tuon samaisen Tian kanssa suunniteltiin jo lisääkin uusia aluevaltauksia, en ole nimittäin myöskään koskaan nukkunut riippumatossa, joten pitäähän sekin lähteä vielä testaamaan!

Lue talviyön seikkailuista lisää täältä:

IHKA ENSIMMÄINEN TALVIYÖ ULKONA!

Kevätyö toteutui  kaksi viikkoa sitten toukokuun vaihteessa vappuna Repovedellä ja siitä kerroinkin edellisessä postauksessa. Säät oli ehkä enemmän talviset kuin keväiset, mutta eiköhän tuo lasketa kuitenkin! 🙂

Kevätyön postaukseen pääset tästä: 

LUMINEN KAHDEN YÖN VAPPUSEIKKAILU REPOVEDEN KANSALLISPUISTOSSA

Nyt sitten onkin aika alkaa miettiä uusia haasteita ja retkiä! Ensi viikonloppuna lähdetään Seitsemiseen ja pääsen nukkumaan teltassa ensimmäistä kertaa tavallisen kaverin lisäksi myös koirakaverin kanssa ja kesällä on suunnitelmissa ainakin Saaristomeren kansallispuistoon purjehtien tutustumista. Aikamoista, ei ole meikä meinaan purjeveneeseenkään ennen astunut! Ja hei, muistakaa, että Retkiyöhaasteeseen voi lähteä mukaan ihan koska vaan, vielä ehtii hyvin mukaan juhlistamaan Suomen satavuotissynttäreitä upeasta luonnosta nauttien! Kuinka moni teistä on messissä haasteessa?

retkiyöbanneri_suomi100