Espanja arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Espanja

Caminito del Rey – Kuninkaan poluilla Espanjassa

Joulun kunniaksi päätin jakaa teille vielä muiston ja vinkit yhdestä viime kevään parhaimmista retkistä, eli kävelyretkestä Caminito del Reyllä Espanjassa, Malagan maakunnassa.

WP_20150508_11_10_41_Pro

Etelä-Espanjassa, Andaluciassa sijaitseva Caminito del Rey on 1900-luvun alussa ensimmäisen kerran rakennettu kulkureitti Guadalhorce-nimisen joen reunoilta nousevan Desfiladero de los Gaitanes-solan läpi. Parhaimmillaan useiden kymmenien metrien korkeudessa kulkeva reitti oli aikanaan tunnettu maailman yhtenä vaarallisimmista kävely- ja kiipeilyreiteistä, mutta 2010-luvulla se päätettiin kunnostaa turisteille sopivaksi kohteeksi ja espanjalaiseen tapaan kunnostus venyi odotetusta ja reitti aukesi yleisölle vasta viime vuonna. Reitti kulkee kapeassa solassa joen päällä ja maisemat ovat yksinkertaisesti upeat. Vaarallisuudesta ei tosin ole enää tietoakaan, koska remontin myötä korkeuksissa kulkevalla reitillä on hyvät turva-aidat ja tippumisen eteen saisi todella tehdä töitä.

Reitillä on kaksi aloituspistettä, eteläinen ja pohjoinen ja koko reitin pituus yhteen suuntaan on vajaa 8km. Reitti ei siis ole rengasreitti, vaan se tarvitsee joko kulkea edestakaisin tai ottaa bussikuljetus toisesta päästä takaisin lähtöpisteelle (1,5e). Lähin juna-asema löytyy El Chorrosta kävelymatkan päästä lähtöpisteestä ja autoillekin löytyy hyvin parkkitilaa. Ilmeisesti tuohon kahteen aloituspisteeseen on talven aikana tulossa kuitenkin jotain muutoksia, ettei ihmisiä kulkisi kahteen suuntaan, joten kannattaa tsekata lopusta löytyvä linkki, jossa on ajantaisin tieto reitiltä.

WP_20150508_12_06_49_Pro

Ja tärkeää on huomata se, että jos Caminito del Reylle mielii, on liput varattava hyvissä ajoin etukäteen, koska reitille päästetään vain tietty määrä väkeä kerrallaan. Nytkin näyttäisi paikat olevan ainakin koko tammikuulta varattuna. Lippu on ilmainen ainakin toistaiseksi, mutta se on varaus paikasta, eli ilman sitä reitille ei ole asiaa. Lippuihin valitaan myös lähtöaika puolen tunnin tarkkuudella.

Me oltiin alunperin varattu liput puolen päivän aikaan, mutta siinä vaiheessa tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että reitti oli suljettu yleisöltä. Oltiin valmiita ostamaan heti liput seuraavalle päivälle, että voidaan toivoa parempaa säätä, mutta yllätysyllätys, seuraava päivä ja itseasiassa seuraavat pari kuukauttakin oli jo loppuunmyyty. Siinä vaiheessa meinasi kiukku ja turhautuminen iskeä pahemman kerran, tästä reissusta oli meinaan haaveiltu pitkään! Saatiin kuitenkin vinkki, että joillakin paikallisilla ravintolayrittäjillä on tapana varata iso pinkka lippuja ja myydä niitä sitten pienellä välityspalkkiolla, joten eikun soittelemaan netistä löydettyä ravintolalistaa läpi. Löydettiin vihdoin ravintolanisäntä, joka puhui edes inasen englantia ja ymmärrettiin, että lippuja seuraavalle päivälle saattaisi vielä olla. Ajettiin kiireen vilkkaan pieneen kylään, ja etsittiin sieltä kyseinen ravintola ja lopulta saatiin liput ilmaiseksi, kunhan vaan syötiin lounas kyseisessä paikassa.

WP_20150508_13_14_18_Pro

Seuraavalle päivälle saatiin lähtö aikaiselle aamulle, koska silloin kuulemma tuuli ei vielä niin usein estä reitille pääsyä. Nyt meillä kävi onni ja päästiin alueelle (kuulemma tunnin päästä meidän lähdöstä uusia ihmisiä ei enää reitille päästetty tuulen vuoksi). Siitä alkoi sitten patikointi huikeissa maisemissa! Väkeä tuolla oli runsaasti, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon, olin varautunut paljon pahempaan, kun liput oli loppuunmyyty. Eli hyvin pystyi myös nauttimaan maisemista ja etenemään omaan tahtiin. Mitään ruokapaikkoja tuolla ei ole, joten vettä, eväitä ja tietysti hyvät kengät ja säänmukaiset vaatteet on syytä varata mukaan.

InstagramCapture_0013fe80-0bfc-4d4f-b5f3-bc63589a2a2f

Itselleni tämä reissu jäi mieleen yhtenä Espanjan vaihdon upeimmista päivistä, joten varauksetta uskallan suositella reittiä kaikille alueelle eksyville, tai vaikka päiväretkeksi aurinkorannikolta! Ja liputkin on nettisivujen mukaan vielä ainakin tämän talven ilmaisia, ne pitää vain varata tästä ja lisää tietoa ja kuvia reitistä löytyy englanniksi tästä! Ja kiipeilijöille vinkkinä, tuolla menee tosi paljon reittejä, suosittelen selvittelemään, miten sinne pääsee kiipeilemään, oli meinaan aikamoiset maisemat!

Ja jos sää ei suosi pääsyä Caminitolle, kannattaa tsekata ajomatkan päässä sijaitseva Torcal de Antequera, hieno luonnonpuisto outoine kivimuodostelmineen, sinne me mentiin kun ei eka päästy Caminitolle!

InstagramCapture_727f734a-fc5e-4ef4-91fb-132cf07bdc9f

Vuoden 2015 reissusaldo

WP_20150221_20_11_19_Pro3 maanosaa, 4 ihan uutta maata, 4 vanhaa tuttua kohdetta ja tuhansia huippuja muistoja – siltä näytti mun reissuvuosi ulkomaitten osalta vuonna 2015!

Siinä lyhyesti mun kuluva vuosi ulkomaanreissujen osalta. Lisää ei enää taida olla tulossa, kun huomisesta alkaa jäätävä työputki, joka jatkuu yhtä pientä taukoo lukuunottamatta seuraavat pari viikkoa. Alla vielä reissut listattuna, muutamalla kuvalla ja parhaalla muistolla höystettynä. Ja laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin viestiä, jos haluatte kuulla jostain reissusta tarkemmin, niin voisin joululoman aikana vaikka runoilla jotain postausta menneistäkin reissuista!

Kolumbiassa vuotta vaihtamassa

Bogota – San Gil – Santa Marta – Palomino – Cartagena – Medellin – Guatape – Bogota

Oli muuten meikän ensimmäinen reissu Euroopan rajojen ulkopuolelle! Mahtava, ikimuistoinen ja jännittävä reissu, paljon tuli nähtyä ja tehtyä, voi kun tuonne pääsisi takaisin!

P1050186

Joulukuuta pakoilemassa Karibian meren rannalla

P1080423

Jos en ihan väärässä oo, niin maisemia Cartagenasta

PC300058

Suomen Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kanssa Tallinnassa kokousmatkalla

Tästä reissusta ei tainnut jäädä muistoksi yhtään kuvaa, sää ei suosinu ja reissu kului pitkälti kokoushuoneessa istuen. Mutta kävinpähän Virossakin!

3 kuukautta vaihdossa Espanjassa

Malaga – Benalmádena – Granada – Monachili – Ronda – Sierra Nevada – Mulhacen – Sevilla – Tarifa – El Chorro (Caminito del Rey) – Nerja – Mijas (Ja varmaan vielä joku muukin, mitä en nyt muista)

Tältä reissulta jäi käteen useita mahtavia viikonloppureissuja, upeita maisemia ja vaellusmaastoja, muutama espanjankielinen sana ja paljon uutta kokemusta hoitotyötä Suomen ulkopuolella

WP_20150226_18_41_45_ProWP_20150301_18_54_20_Pro WP_20150418_11_54_38_Pro WP_20150430_19_06_40_Pro

Brittiaikojen muistojen verestämistä Gibraltarilla

Pitihän tääkin nyt erikseen mainita, kun Brittien alueella ihan oltiin! Etelä- Espanjasta maailman helpoin viikonloppureissu ulkomaille, pitihän se käydä tsekkaamassa!

WP_20150412_11_37_37_ProWP_20150412_14_05_52_Pro

Pari viikkoa reppureissaamassa Marokossa

Tanger –  Marrakesh – Essaouira – Jebel Toubkal National Park – Merzouga (Sahara) – Casablanca

Elämäni ensimmäinen kosketus reppureissaamiseen Euroopan ulkopuolella ihan yksin. Ja vaikka kuinka pelotti, niin hienostihan se meni ja olin niin ylpee ittestäni kun uskalsin lähteä!

P5230576

Essaouiran rannat oli rakkaus

P5290625

Kamelilla ratsastaminen ei ollut mikään miellyttävin liikkumismuoto, mutta kokemus sekin!

WP_20150523_15_55_54_Pro

Essaouiran sininen satama

WP_20150526_10_17_17_Pro

Meikän tähän mennessä korkein huippu, eli hien ja tuskan kyynelten takana ollut Jebel Toubkal 4167m

Punaisen Ristin koulutuksessa Italiassa, Solferinossa

Täältäkään ei löytynyt äkkiä kuvia, joissa ei väkeä olisi pilvin pimein. Käytiin siis tutustumassa Solferinoon, Punaisen Ristin liikkeen syntysijoille ja samalla kouluttauduttiin teemalla Youth as agents of behavioural change. Garda-järvikin nähtiin!

Norjassa roadtripillä

Suomussalmi – Kilpisjärvi – Kolmen valtakunnan raja – Tromssa – Lyngen vuono – Nordkapp – Karigasniemi – Suomussalmi

Tästä reissusta piti ensin tulla Haltin huiputus-reissu, mutta vielä kesäkuun lopussakin tuolla reitillä oli kuulemma niin paljon lunta, että sukset ois ollut tarpeen, joten muutettiin reissu lennossa roadtripiksi, jolla tehtiin ruoka trangiassa ja majoituttiin teltassa milloin missäkin.

WP_20150627_001

Kolmen valtakunnan rajalla

WP_20150701_16_21_48_Pro

Nordkapp

Suomen Punaisen Ristin Iloa auttamisesta-reissulla Tukholmassa

WP_20151017_12_55_10_Pro

Tukholma

Semmonen oli mun vuosi, kuinkas teidän vuosi meni?

Espanjalaiseen sairaalaan tutustumista

Heipodeipodei!

Eka kokonainen viikko sairaalassa takana. Paljon muuta ei oo tässä viikon aikana jaksanukkaan, kun käydä töissä ja espanjan tunneilla, joten puhutaan nyt niistä sitten tällä kertaa.

Alotin espanjan tunnit nyt sit virallisesti tällä viikolla. Pirun kalliiksihan tuo tulee, kun iltatunteja on täällä tosi nihkeesti tarjolla ja työajat ei anna myöden käydä tunneilla päiväsaikaan. Käyn semmosessa pienessä yksityisessä koulussa, tunteja on kolme tuntia iltaisin kaks kertaa viikossa, ja nyt alkuun oikeestaan kolmena päivänä se kolme tuntia illasta, kun käytän nyt jo ne muutamat tunnit, mitkä jäis rästiin sitten pääsiäisenä ja huhtikuussa, kun äiti on kylässä. Tunneilla meitä on nyt ollut kolme ihmistä, eli tehokasta oppiminen on ainakin ja en mä kyllä enempää tunteja töiden päälle jaksaiskaan. Toivotaan nyt vaan, että pian sais enemmän ja enemmän kieltä myös arjessa töissä käyttöön ja kielitaito kehittyis mahdollisimman nopeesti.

Töissä oon tehny nyt semmosta kasista kolmeen päivää, vaikka yleensä oon paennu jo vähän ajoissa, kun hoitajat aloittaa kirjallisen raportoinnin, mistä en oikeen saa mitään irti, kun ei kielitaito ihan vielä moiseen riitä. Vuoron alussa yleensä mittailen verenpaineita ja sen jälkeen seurailen sitten sairaanhoitajia sen mukaan, kenellä on jotain tehtävää, missä voin olla apuna tai seuraamassa. Töissä alkaa jo saada jotain rutiinia, ja sairaanhoitajat alkaa luottaa mun taitoihinkin jo jonkin verran, vaikka monissa jutuissa työtavat eroaa Suomessa ja Espanjassa aika paljonkin.

Nyt sitten ajattelinkin avautua vähän niistä erilaisista työtavoista, mitkä on tämmöstä pientä sairaanhoitajan alkua ihmetyttäny vaikka kuinka paljon. Logiikka tuntuu olevan täällä monessa jutussa ihan hukassa ja aseptiikka on terminä tuttu ja esiintyy joka lauseessa, mutta toteutus on mun aloittelijan silmissä aika kyseenalainen. Hanskoja käytetään verenpainetta mitatessa, mutta injektioita laittaessa ei niitä tarvita. Käsidesillä hoituu hanskojen putsaaminen, mutta paljaisiin käsiin sitä käytetään kerran ja jouluna, jos silloinkaan. Haavan puhdistuksessa on ehdottomasti käytettävä niitä steriilejä hanskoja, mutta jos potilasta pelottaa, on ihan ok silittää niillä hanskoilla potilaan päätä ja pitää kädestä kiinni ja sitten putsata haava. Ja verenpaineet ja lämmöt mitataan kaikilta melkein neljätäkymmeneltä potilaalta useamman kerran päivässä, mutta jos joku jää mittaamatta, on ne tulokset ihan ok keksiä järjestelmään, jotta anyway näyttää siltä, että ne on mitattu. Ja lääkkeet jaetaan iloisesti paljain käsin ja pillereitä katkotaan samoilla saksilla kun katetrejakin, mutta aina muistutetaan, että kun mennään niitten potilaiden luokse, on ne hanskat oltava taas kädessä. Poskisuukothan myös on luonnollisesti ihan ok antaa myös infektiopotilaille!

Noita juttuja lukuunottamatta on ollu mukavaa. Oon päässy tekeen paljon, treenaan iv-lääkitysten valmistelua, injektioita, verenpaineen manuaalista mittaamista, hengitettävien lääkkeiden erilaisia antotapoja, mitä erilaisimpien haavojen hoitoja ja puhdistuksia ja muutama akuutimpikin tilanne on tullut osastolla seurattua sivusta. Isona osana on myös suomalaisten potilaiden tukeminen ja heidän apunaan oleminen. Suomalaisia osastolla on ollut viikolla kokoajan vähintäänkin viisi, joten siinäkin on riittänyt työnsarkaa, varsinkaan kun omakaan espanja ei vielä huido tähdissä ja hoitajien englanti on välillä vähän semmosta ja tämmöstä. Eli oppimista on kyllä tapahtunut, nyt vielä kun saisi kieleen sen verran otetta, että pääsisi potilasohjaukseen enemmän mukaan.

Mutta hyvin on pärjätty, ja enköhän tuolla osastolla viihdy vielä seuraavat kaksi viikkoakin. Tästä eteenpäin tiistait onkin sitten sairaalalta vapaita, ja sairaalatyön lisäksi aletaan painaa hommia myös Benalmadenan suomalaisille, eli otetaan kyseisen yhdistyksen tiloissa tiistai-aamupäivisin verenpaineita, verensokereita ja muita, sekä toteutetaan pienimuotoista terveysneuvontaa ja tehdään mm. audit-testejä, kakkostyypin diabetestä ennustavia testejä ja muita elämäntapatestejä ihmisille. Iltapäivät kierretään sitten paikallisten suomalaisten vanhusten apuna heidän kotonaan, eli ihan kivaa vaihtelua sairaala-arkeen varmaankin.

Muuten aika on mennyt aika pitkälti sängyssä, kun uusi kieli ja työ verottaa taas kyllä energiasta aika paljon. Viikonloppuna kuitenkin vähän jaksettiin tutustua paikalliseen yöelämään ja eilen fysioterapeuttiopiskelijat piti meille suomalaisille opiskelijoille puistojumppaa paikallisten tuijottaessa hulluja suomalaisia sivusta. Käytiinpä sen jälkeen vielä vähän maistelemassa viiniä ja ruokaakin, oli kyllä mukava ilta ja kiva tutustua muihinkin täällä oleviin suomalaisiin opiskelijoihin.

Viikonlopun plääninä taitaakin sitten olla vaan tiukkaa opiskelua ja pientä retkeilyä huomenna paikallisille vuorille, eli eiköhän tuu mukava viikonloppu 🙂

Palaillaan taas, kun on jotain kerrottavaa!
-Laura

Terkkuja Espanjan auringon alta

Moikkamoi!

Kuvatonta postausta täältä Benalmadenasta nyt tähän väliin, kun kuulumiskyselyitä tulee joka suunnasta ja nettiä ei kotona oo, joten vähän heikosti oon ehtiny jokaiseen viestiin vastailla. Kuvia löytää tosiaan Instagrammista nimimerkin Laurammus takaa, sinne koitan postailla joka päivä edes yhden kuvaan #100happydays-haasteen puitteissa. Mutta nyt niihin kuulumisiin.

Täällä on takana nyt sitten reilu viikko ja harjoittelun makuun päästiin vasta tänään. Eka viikko meni ensin kämppään asettautumisessa ja sitten kävin reissaamassa Granadan suunnassa. Oli muuten mahtava paikka; tarjolla oli kaikkea lumihuippuisista vuorista palmuihin ja kulttuurinähtävyyksiin. Majoituin mitä loistavimmassa hostellissa huipputyyppien kanssa, pääsin laskettelemaan, vaeltamaan, tutustumaan Alhambran linnaan ja kiertelemään upeassa vanhassa kaupungissa. Espanjan taitojakin pääsin muutamassa paikallisessa ravintolassa testaamaan, oli meinaan jännää, mutta ainakin kerran sain koko reissun hoidettua pelkällä espanjalla!

Muuten aika onkin sitten kulunut yliopistolla ravatessa. Käytiin siellä useampaan otteeseen pyörähtämässä, ja ne ei mitään pyörähdyksiä ollutkaan, koska yliopisto on tosiaan Malagassa, missä vaihtosairaalankin piti alunperin olla, täältä Benalmadenasta menee juna- ja metromatkoineen reilu tunti. Edes koulun kv-toimistossa ei juuri englantia puhuttu, joten asioiden hoitamisessa kesti, ja papereiden täyttely sujui espanjalaiseen tapaan rauhaksiin, mutta nyt pitäisi olla kaikki paperiväännöt hoidossa, toivottavasti ainakin.

Vaihdossa ollaan nyt siis Benalmadena-nimisessä turistirysässä Espanjan aurinkorannikolla. Alunperin suunnitelma oli olla Malagassa, mutta kuulemma koska meistä kukaan ei puhu sujuvaa espanjaa, meidät sijoitettiin tänne. Tää on sään ja rantojen puolesta unelmakohde, mutta noh, henkilökohtaisesti olisin ehkä kaivannut vähän enemmän paikallista elämää, täällähän paikallisia on siis noin 40% kylän väestöstä jonkun lähteen perusteella ja loput brittejä, saksalaisia, ruotsalaisia ja mitäs muutakaan kun suomalaisia.

Työpaikkana meillä on aurinkorannikon kansainvälinen Xanit-yksityissairaala, jonne ei ihan joka iikalla taida olla varaa, joten tavallisiin paikallisiin ei sielläkään oikeen törmää. Turisteja ja rikkaampaa väestöä sen sijaan on ja paikan koordinaattorikin puhui melkein sujuvaa suomea. Tekniikka ja muut on modernista päästä, mutta hygienia ainakin ensimmäisen päivän perusteella suoraan historiankirjoista, käsidesi on tuntematon juttu ja hanskat hoitajan suojana, ei potilasta varten, eli mitä sitä suotta kierron aikana niitä vaihtamaan jne. Itse pääsin jo ekana päivänä tekemään paljon juttuja erityisesti lääke- ja haavanhoidon parissa, sekä mittailemaan verenpaineita, pistelemään insuliineja, valmistelemaan iv-nesteitä ja muuta, mikä oli hienoa, toivottavasti jatkuu samaan tapaan.

Oon ensimmäiset pari viikkoa nyt ainakin sairaalan toisella vuodeosastolla, jossa potilaita on laidasta laitaan, nuorin potilas tänään oli juuri täyttänyt 3kk ja vanhin lähenteli jo yhdeksääkymppiä. Potilaita osatolla on maksimissaan 37, sairaanhoitajia vuorossa noin viisi ja lähihoitajia enemmän. Sairauksiakin riittää laidasta laitaan sydän- ja verisuonitaudeista keuhkokuumeisiin ja murtuneista reisistä lasten kirurgisiin ongelmiin ja leikkauksista toipuvien hoitoon. Kaikilla potilailla on yksityishuoneet ja lisäksi tarjolla on myös vähän hienompia huoneita myös vielä vähän rikkaammille. Tän osaston jälkeen suuntana on ilmeisesti leikkaussali ja sitten toivottavasti saadaan vielä jonkin sortin avoterveydenhuollon paikka muutamaksi viikoksi.

Alku täällä sujui ihan hyvin, espanjan taidoissa on treenaamista ja tän paikan turistirikkaus vähän aiheuttaa välillä harmitusta, kun espanjaa on hankala päästä treenaamaan ja kosketus paikalliseen elämään on ihan hukassa. Mutta tässä on vielä monen monta viikkoa ja kuukautta aikaa reissata, opiskella espanjaa ja tutustua myös vähän syrjäisempiin alueisiin täällä, joten eiköhän tästä hyvä tule ja jos espanjan ei pidä kiireisenä, niin kotipuolesta pukkaavat Punaisen Ristin hommat ja kouluhommat pitää, kun muutama kurssi pitäisi vaihdon aikana etänä kursia kasaan ja kesäopintoihinkin tuli ilmoittauduttua, että joutuisi tuo valmistuminen.

Ja lopuksi vielä muutama muu uutinen, ensinnäkin mut valittiin ens kevääksi vaihtoon Keniaan tekemään terveydenhoitajan syventäviä harjoitteluita ja opparia, eli siellä ainakin eksotiikkaa pitäisi sitten riittää  (jeeee, oon tästä uskomattoman innoissani) ja toisekseen, kesän leiri lähestyy, henkilökuntahaku ja leiriläishaku kesän parhaalle kansainväliselle leirille on auki, tsekatkaa www.thefirecamp.com (tästäkin oon superinnoissani!)

Palaillaan!

Terkuin,
Laura

Herätetään blogi henkiin, koska meikä lähtee Malagaan!

Heippahei piiitkästä aikaa toverit!

Ajattelin, että nyt ois korkee aika herättää blogi jälleen eloon, koska vaihtoon lähtöön on enää kuukausi (tosin lentolippuja mulla ei vieläkään oo…) ja alkaa olla aika taas keräillä tavaroita kasaan ja suunnata pois täältä koti-Suomen rauhasta ja ennen kaikkea talvesta.

Syksy meni täällä Tampereella hurjan nopeesti ja kiireisissä merkeissä. Muutin heti silloin syyskuussa Enkuista palattuani uuteen kämppään, alotin uudet työt ja hyppäsin vuotta myöhemmin aloittaneiden messiin koulussa tiukalla lukkarilla. Paluukulttuurishokista kärsin oikeen urakalla ja sosiaalinen elämä jäi aika taka-alalle kun painoin koulun kanssa eteenpäin ja kirin vuoden aikana muuttuneen opetussuunnitelman. Tulin myös valituksi Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan varapuheenjohtajaksi ja ensi kesän suurleirin kansainvälisten asioiden koordinaattoriksi, mitkä tietysti toi myös aimo läjän uusia haasteita ja juttuja elämään. Ja tän kaiken ohessa oon tietysti myös totutellut elämään ilman kahta hyvin rakasta ystävää, jotka ei ollut täällä odottamassa enää kun tulin takas, mutta onneksi myös muutama uusi ihminen on elämään tullut ja ystävän paikan lunastanut syksyn aikana. Ja reissuunkin pääsin, oltiin kämppiksen kanssa jouluna kolme viikkoa koluamassa Kolumbiaa ja se vasta oli mahtava reissu, ehkä voisin siitä postatakkin jossain välissä, koska kuvia on sieltä hurja läjä!

Mutta nyt on suunta tulevaan, vielä 3 viikkoa mielenterveysharjoittelua jäljellä Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa ja sitten toivottavasti saadaan kimpsut ja kampsut kasaan ja suunta lentokentälle. Malagan päästä meillä ei vielä siis oo muuta tietoo, kun se, että harjoittelupaikat on, mutta tarkat päivämäärät ja harjotteluosastot puuttuu. Että tässä on nyt jo päässyt tutustumaan tähän espanjalaiseen mañana, mañana-kulttuuriin. On meinaan tämmöselle kontrollifriikille haastetta tässä odottelussa ja epätietoisuudessa, voin kertoo… Mutta sisätautien ja kirurgian harjoittelua ja kotihoidon tai sairaanhoitajan vastaanotto-harjoittelua pitäisi saada tehtyä ja Espanjassa viihtyä se noin kolme kuukautta.

Palaillaan siis kun jotain selviää lisää, pidän teijät ajantasalla kyllä varmasti siitä, kuinka lämmintä Espanjassa jo on, kun te kärvistelette täällä vielä pakkasissa 🙂

Terkuin,

Laura