Pallontallaajat.net
Valikko

Kaupunkiseikkailijasta eräjormaksi eli mitä Lappi opetti?

Moikkamoi!

Täytynee heti alkuun ensin korjata jutun otsikkoa ja todeta, että Lappi ehkä tarjosi enemmänkin puitteet oppimiselle kuin opetti ja opettaminen tapahtui tekemällä ja touhuamalla Suomen Ladun loistavien kouluttajien johdolla. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo pääpiirteissään, mikä tuo mystinen Akumajan retkeilyn peruskurssi oli ja nyt uppoudutaan sitten siihen, millaisia juttuja siellä opittiin. Näiden tähän listattujen juttujen lisäksi käytiin läpi noin tuhat ja yksi muuta juttua, mutta tässä päällimmäiset top 5 oppimiskokemukset juuri minulle! Miltäs ne näyttää, onko nuo taidot teillä muilla jo hallussa?

suunnistaminen1. Suunnistaminen

Tämä oli varmasti viikon parasta antia ja ehkä isoin syy, miksi kurssille lähdin. Tätä ennen meikän kartassa ilmansuunnat on ollu aina ihan miten sattuu ja aivot pyöriny ympyrää kompassin neulan tahdissa, kun olisi pitänyt ottaa sillä suunta metsässä puhumattakaan karttapohjoisten ja magneettisten pohjoisten erojen tiedostamisesta. Mulla on aina ollut kohtuullisen hyvä suuntavaisto ja liikkuessa opin hahmottamaan alueita nopeasti, mutta uudessa maastossa tai erämaassa ei auttaisi luottaa vaan tuuriin ja vaistoon, vaan voisi olla ihan suotavaa, että kartta ja kompassi pysyy kädessä. Pitkällisen, kurssilla päivittäin jatkuneen treenin myötä kyllä tuo taito vahvistui ihan hurjasti! Uskaltaisin sanoa, että nyt pärjäisin helpossa maastossa helpoissa olosuhteissa ihan vallan hyvin, mutta treenattavaa riittää, varsinkin jos kiintopisteitä ei löydy maastosta, tulee pimeetä tai näkyvyys muuten syystä x heikkenee tai on muuta härdelliä. Kurssillakin puhuttiin paljon siitä, että kuten monessa muussakaan jutussa, ei suunnistamisessa auta kun treenata ja treenata ja vaikka kuinka olisi merkityllä polulla ja tutussa metsässä niin aina vaan lukea sitä karttaa, niin jossain kohtaa ehkä huomaa, että se ei enää vaadi minuuttien aivotyötä, että osaa piirtää kartalle “olen tässä”-pisteen ja lähteä tarpomaan oikeaan suuntaan.

kiehisetnuotio2. Tulileikit

Tulella ei saa leikkiä, mutta mepä leikittiin melkein koko viikko! Mun käsissä ilmeisesti on jotain ongelmaa, kun kompassin ja kartan lisäksi myös kirves ja puukko tuntuivat vallan tuntemattomilta välineiltä käsissä, mutta nyt on tämäkin ongelma korjattu. Treenailtiin viikon aikana niin klapien tekemistä, kiehisien vuolemista, erilaisten notskien rakentamista ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä ruuan laittoa siellä notskissa, tsekatkaa nyt toi alempana oleva loimulohikuva, ei vois olla parempaa! Vanhat taidot sai vahvistusta ja uskon, että nyt notskin kasaaminen onnistuu myös vähän haastavammissa oloissa ja huonommilla matskuilla ja tässä oli kivaa se, kuinka hyvin sen näki, että omat taidot edes vähän kehittyi!

nuotiotloimulohi 3. Luonnontuntemus

Jälleen kerran, meikä ei ennen tätä viikkoa varmaan erottanut mäntyä koivusta, mutta nyt kyllä tiedot kasvoi hurjaa tahtia ja tuli ala- ja yläkoulun bilsan ja maantiedon jutut tehokkaasti kerrattua. Ei musta ehkä lintu- tai kasvibongaria saa tekemälläkään (eläinbongarin kylläkin!), mutta kiinnostavaa oli oppia ja kuulla paikallisesta luonnosta, sen kiertokulusta ja siitä, miten luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja tähän kohtaan lisättäköön myös loistava kertaus jokamiehen oikeuksista, eli siitä, mitä kasveja sieltä metsästä saa nyt nyppiä ja minne sen telttansa tai nuotionsa saa kasata.

kasvintunnistus 4. Varuste- ja retkimuonavinkit

Varusteet oli ehkä se asia ja teema, mihin olin jo etukäteen eniten perehtynyt. Valitettavaa tietysti oli se, että kurssia varten isoimmat hankinnat oli jo tehty tietysti etukäteen, koska tuolta kyllä tarttui mukaan jos jonkinmoista vinkkiä siihen, millaiset varusteet olisivat parhaat minkäkinmoiselle seikkailulle. Ilokseni kuitenkin huomasin, että ei sitä ihan kauhiasti ollut hutiostoksia tullut tehtyä ja haaveiden ostoslistakin pysyi kohtuullisena, mitä nyt kaasukeitin, retkitermari, karttatasku, merinovillasukat ja puukko nyt ainakin on hankintalistalla kun lottovoitto osuu kohdalle. Isoin anti mulle oli kuitenkin varusteiden pakkaamis- ja huolto-osuudet, koska kun on tuhlannut sievoisen summan opiskelijabudjetista vaellushärpäkkeisiin, olisi mukava jos ne kestäisivät vähän pidempään kuin vaan yhden reissun! Ja huippua oli päästä maisteleen erilaisia enemmän tai vähemmän hyviä retkiruokia, sieltä oli helppo sitten poimia ylös ne tuotteet, joiden maku miellytti. Lisäksi alempien kuvien asuntomessut erilaisissa teltoissa oli mieltä avartava kokemus, kyllä sitä voikin metsään lähteä vaikka minkänäkösillä virityksillä.

tarppiretkiruokateltat5. Joen ylitykset

Mun ehdoton lemppari! Niin kamalaa, mutta niin hauskaa! Kurssin aikana treenattiin useampaan otteeseen sitä, miten kahlata turvallisesti jääkylmän tuntemattoman veden yli ja täytyy kehaista, ettei kukaan vetänyt kertaakaan kumoon, kun vaan muistettiin ohjaajien mantra varmoista jaloista ja siitä, että vain yksi asia liikkuu kerrallaan. Meikä tällaisena hätähousuna koitti useinkin loikkia jalat lämpimälle maalle vähän turhan vauhdilla, mutta muutama läheltä piti-tilanne opetti, että siinä on pointti, että sauvat ja jalat kannattaa oikeesti asetella tarkkaan ja huolehtia, että virtaa vastaan nousee vaan ja ainoastaan yksi tassu kerrallaan. Niin ja senkin opin, että jos on vaan yksi tukikeppi tai -sauva, niin sen pitää olla virran puolella, että se tukee paremmin, en tiedä miks ite olin aiemmin järkeilly asian ihan toisin päin, oppia ikä kaikki onneks!

joen ylitysMieletön viikko takana, näillä opeilla on kyllä hyvä jatkaa seuraaviin seikkailuihin! Miltäs kuulostaa, onko nää taidot teille ihan itsestäänselvyyksiä, vai lähteekö joku mun kaa jatkotreenaileen?

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus