Pallontallaajat.net
Valikko

Mitä tapahtuu Akumajan retkeilykurssilla?

Heippahei!

Viikko sitten palasin Akumajalta Suomen Ladun järjestämältä retkeilyn peruskurssilta kotiin nuutuneena ja väsyneenä, mutta niin täynnä uutta seikkailuintoa ja iloa onnistuneesta viikosta, ettei mitään rajaa. Viikko osui täydelliseen saumaan rankkojen kouluviikkojen väliin ja kurssi sisältöineen vastasi likimainkin juuri sitä, mitä odotinkin. Ajattelin jakaa postaukset reissusta kolmeen osaan ja yhteen mahdolliseen fiilistelykuvapostaukseen, jos vielä näiden kolmen postauksen jälkeen jaksatte nauttia Lapin maisemista yhtä paljon kuin minä. Aloitetaan kuitenkin nyt siitä, mikä himskatti tuo kurssi oikeen edes oli, edetään seuraavassa postauksessa siihen, mitä meikä siellä oppi ja vikassa postauksessa kiivetään Paistunturin erämaassa sijaitsevan Áhkovárrin huipulle.

p9170001p9221122p9180980Kurssi järjestettiin siis Akumajalla, reilun kolmen kilometrin päässä lähimmästä tiestä Paistunturin erämaa-alueen rajamailla ilmeisesti Utsjoen kunnan alueella. Meidät kuljetettiin pikkubussilla lähimmälle parkkipaikalle Ivalon lentokentältä ja heti parkkipaikan vieressä virtasi Tenojoki, eli kukkuloiden huipuilta oli suorat näkymät Norjaan. Kaldoaivin erämaa-alueen jälkeen Paistunturin erämaa-alue taitaa olla Suomen pohjoisin ja näkymät oli jo ajomatkalla sen mukaiset ja senkun paranivat Akumajaa kohti mennessä. Akumaja on siis Suomen Ladun omistama mökki Akujoen varrella keskellä ei-mitään ja Akumajan mökin lisäksi joen kupeessa on myös Dominickin mökki, varastorakennus, pari ulkohuussia ja sauna. Molemmissa majoitusmökeissä oli petivaatteet, kamiinat ja kaasulla toimivat jääkaapit ja muut hienoudet ja jos sää salli, eli tuuli tarpeeksi tai aurinko paistoi, sai myös esimerkiksi puhelimen ladattua paikan päällä, tosin eipä siitä paljon iloa ollut, kun kuuluvuus oli aikamoisen huono. Jokatapauksessa varsin luksusolosuhteet kurssille siis, ja tämä olikin ehdottomasti isoin yllätys, koska odotin jotain paaaljon yksinkertaisempaa majoitusta. Noita mökkejä saa siis myös Suomen Ladun jäsenet vuokrata, ja sanoinkin, että tuonne tulen sitten viikoksi tyhjentämään päätä, kun burn out iskee, suosittelen samaa myös teille!

p9180977p9180918 p9180974Ruokahuolto pelasi kurssilla loistavasti, ensimmäisenä päivänä Karigasniemeltä tuotiin lasti ruokaa mönkijällä mökille ja siitä alkoikin sitten kiertävät keittiövuorot. Jokainen ryhmä kokkasi vuorollaan aamupalaa, lounasta tai päivällistä ja ajatuksena joka aterialla oli se, että ruuan voi helposti toteuttaa myös luonnossa ja näin jokainen ruokahetkikin oli pieni oppitunti. Päästiin syömään kaikkea vallan mahdottoman loistavasta loimulohesta nuudeleihin pussikeitolla, eli kaikki retkiruuan variaatiot tuli kyllä tutuksi. Lisäksi tietty treenailtiin ruuanlaittoa niin nuotiolla kuin erilaisilla retkikeittimilläkin, mutta siitä lisää sitten seuraavassa osassa! Jokatapauksessa ruokaa oli tarpeeksi, se oli maittavaa, monipuolista ja insipiroivaa noin tulevien seikkailujen ruokalistaa ajatellen ja nälkä ei yllättänyt kertaakaan koko kurssin aikana edes minua!

p9180956 p9180958p9181024Yhtäkään päivää kurssista ei myöskään istuttu sisällä, vaan jokaiseen päivään liittyi joku harjoiteltava asia tai teema, jota sitten käytiin läpi luonnossa treenaillen ja pieniä päiväretkiä tehden. Ulkoiltua tuli siis paljon, mutta päivämatkat pysyivät tosi pieninä, jotta ehdittiin keskittyä opittaviin asioihin. Itse olisin ehkä välillä kaivannut vähän rankempiakin päivämatkoja ja -retkiä, mutta toisaalta rento tahti antoi mahdollisuuden keskittyä opittavaan ja toimi näin loistavasti ja teki kurssista näin sopivan ihan jokaiselle retkeilystä kiinnostuneelle ikään tai kuntoon sen kummemmin katsomatta.

p9181025 p9190063p9200106Hauskinta kurssissa ehkä olikin se, että olin ihan selvästi kurssin nuorin osallistuja. Aluksi ehkä vähän hämmennyin asetelmasta, mutta lopulta totesin sen olleen vain ja ainoastaan hyvä asia. Oli mahtavaa saada ihan täydellinen irtiotto omasta arjesta, kun ympärillä olevien ihmisten elämä ei pyörinytkään opiskelujen tai työelämään siirtymisen ympärillä ja keskustelun aiheet olivat monesti ihan erilaisia, kuin täällä kotosalla omien kavereiden kanssa. Äitiäkään ei tullut ikävä, kun huolehtivia ihmisiä oli tupa täynnä ja parasta oli se, että erilaisista taustoista, elämäntarinoista ja syntymävuosista huolimatta ryhmässä oli ihan hurjan hyvä ryhmähenki ja tsemppi päällä koko reissun ja huumoria löytyi synkimmästäkin hetkestä kun jalat piti laittaa jääkylmään jokeen! Ja lisäksi täytyy sanoa, että sain kyllä viikon aikana erätaitojen lisäksi rinkan täyteen elämänoppeja, ehkä nyt ei sitten tarvi kaikkea oppia kantapään kautta!

Mahtava viikko siis, jäikö teille jotain kysyttävää vielä kurssin käytännön jutuista? Miltä teistä tuntuisi lähteä moiselle kurssille?

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

1 kommentti

  • Vastaa Kaupunkiseikkailijasta eräjormaksi, eli mitä Lappi opetti? - Kaiken maailman matkoja 12.10.2016 20:16

    […] ja opettaminen tapahtui tekemällä ja touhuamalla Suomen Ladun loistavien kouluttajien johdolla. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo pääpiirteissään, mikä tuo mystinen Akumajan retkeilyn peruskurssi oli ja nyt […]

  • Jätä vastaus