Pallontallaajat.net
Valikko

Ugandan reissupäiväkirja osa 2: Kampala, saarihyppelyä ja lopulta jumissa Ruandan rajalla

Moro!

Lauran ja Emilian seikkailut Afrikanmaalla senkun jatkuu ja päivitelläänpä nyt kuulumiset viimeisen parin viikon ajalta, kun ollaan elelty saarielämää internet-yhteyksien ulottumattomissa. Sipi Fallseilta jatkettiin siis pariksi yöksi Kampalaan, Ugandan pääkaupunkiin, mutta se kaupunki kyllä jätti vähän kylmäksi. Satuttiin Kampalaan samaiseksi päiväksi kun presidentti oli käymässä kaupungissa ja sen myötä kaikki sosiaalinen media oli koko maassa blokattu ja kaupunki todella hiljainen verrattuna edellisen päivän ihan absurdeihin liikenneruuhkiin, joiden läpi seikkailtiin hostellille. Hostelli oli kuitenkin ihan mukava ja saatiin päivä kulutettua kaupoilla ja kahvilla keskustassa. Se Kampalasta ja sitten jatkettiinkin jo seuraavaan kohteeseen, kun ei tuo afrikkalainen kaupunkielämä meitä kumpaakaan niin kovasti innostanut.

P5130098P5140115

Viime viikon perjantaina suunnattiin siis kaatosateessa Kasenyin pieneen kalastajasatamaan, jossa venailtiin pari tuntia Vincenttiä, jonka yhteystiedot oli löydytty saaressa sijaistevan hostellin sivuilta ja jonka oli määrä viedä meidät Banda Islandille keskelle Lake Victoriaa. Onneksi sade hellitti, kun Vincent ilmestyi afrikkalaiseen tapaan hiukkasen myöhässä ja päästiin matkaan Vincentin venekuljetuksella. Bilhartsian takia Viktoria-järvessä ei voi valitettavasti uida tai edes kahlailla ja Kasenyin satamassa ei myöskään tunneta laitureita, joten paikalliset miehet kahlasivat veneelle sujuvasti meitä yksitellen sylissä kantaen, aikamoista. Venematka sujui aallokosta huolimatta kohtuullisesti ja ei hukuttu tai oksennettu laidasta yli.

P5140120

Perillä odottikin sitten ensisilmäyksellä aikamoinen paratiisisaari, joka tosin osoitti myös toisen puolensa parin päivän aikana. Banda Island oli ihana taukopaikka kaikesta Ugandan sählingistä, melusta, saasteista ja ruuhkista ja vietettiinkin pari päivää lähinnä kirjoja lukien, musiikkia kuunnellen, hyvää ruokaa syöden ja korttia pelaten, ei huono ollenkaan. Toisaalta kuitenkin tuo resortti oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt ja parina yönä saatiin vesisateet niskaan katon vuotaessa. Ja tripadvisor ei pelotteluineen valehdellut ollenkaan, vaan hämähäkkikammoiselle tuo paikka oli kyllä ajoittain aikamoinen painajaissaari, isoja hämähäkkejä tuntui olevan joka nurkan takana ja roikkuvan puista ja karmeista kaikkialla, siinä ei edes minun älä vilkuile kulmiin-taktiikkakaan enää toiminut ja välillä piti kyllä keräillä hermoja kasaan aika urakalla.

P5140103

Bandalla todettiin myös, ettei seuraavan kohteeseemme Bugala Islandille menekkään saarelta säännöllistä veneyhteyttä, joten jouduttiin seikkailemaan saarelta toiselle yksityisveneellä, ja kuljetus oli kyllä perinteinen säätö; lähtöaika muuttui ainakin kymmenen kertaa, luvatun veneen sijaa meidät hakikin joku muu ja käytiin matkalla kääntymässä satamassa, jossa kiivettiin pois veneestä ja toiseen veneeseen, mutta lopulta palattiin samaan veneeseen, jolla tultiinkin ja jatkettiin kuskin kanssa kolmisin matkaa sillä… Mutta yhtäkaikki päästiinpä perille, vaikka se vaatikin pari paattia, ja vielä maissa pari eri mopoa ja hiukkasen mutavellissä ajelua.

P5140133

Bugalasta oltiin ajateltu varanneemme meille vähän fancympi hotelli, mutta kuinkas ollakkaan, tuo paikka olikin vasta rakennusvaiheessa… Hienossa hotellissa ei siis mm. ollut sähköä huoneissa, sitä luvattua nettiä, lämmintä vettä tai edes ravintolassa viinipullon avaajaa, vaikka menusta kyllä löytyi viiniä joka lähtöön. No, istuskeltiin sitten illalla raksamiesten kanssa keskellä raksatyömaata auringonlaskua katsellen, ihan hauskaa sekin!

P5160173

Käytiin myös pyörähtämässä läheisessä kylässä ja toisella hotellilla syömässä netin toivossa, mutta ei onnistanut ja ilmeisesti napattiin sieltä myös joku pöpö matkaan pizzojen matkassa, seuraavan yön meinaan juoksin vessassa ja tuskailin kuumeen kanssa. Kuume onneksi helpotti päivällä ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kuivaa maata. Lautta oli ilmainen ja muu matka taittui kovasti tulvineita ja kuoppaisia teitä pitkin jaetulla taksilla, joka oli ihan tavallinen pikkuauto, jonka etupenkeille oli ahdettu neljä ihmistä, kaksi kuskin penkille ja kaksi repsikan paikalle ja takapenkillä meitä oli neljä aikuista ja yksi lapsi…

P5160159

Majoituttiin yksi yö Masakassa tosi kivassa mökissa Tanskalaisten perustamassa Banda Lodgessa, jossa oli tähänastisen reissun paras aamupala lättyineen ja tuoreine hedelmineen! Ja uima-allaskin näytti vallan mukavalta, tosin ei sitä itse ehditty testata.

Masakasta otettiin heti seuraavana päivänä matatu tänne Kabaleen Ruandan rajan tuntumaan. Matka oli taas pientä säätöä ja tiivistä tunnelmaa, mutta siihen ollaan jo aika turtuneita onneksi. Perillä alkoikin sitten säätö, kun piti löytää hostelli. Oltiin tsekattu netistä, että sen pitäisi olla ihan keskustan huudeilla, mutta päätettiin ottaa moottoripyörät perille. Kuskit vakuuttelivat, että tietävät, missä paikka on, mutta että matka on melko pitkä ja siksi kallis. No, ajateltiin, että ollaan ehkä ymmärretty jotain väärin ja hypättiin kyytiin. Ajeltiin reilu puoli tuntia ylös vuorille ja matkalle osuneiden juoksukisojen läpi suoraan väärän hotellin pihaan. Hetki ihmeteltiin asiaa ja soitettiin meidän varaamalle hostellille, joka lopulta oli alhaalla kylässä noin 40metrin päässä siitä kohdasta, josta napattiin alkujaan moottoripyörät…

lataa1

Eilen jatkettiin sitten maisema-ajelulinjalla, kun tarkoituksena oli jatkaa matkaa Ruandaan Kigaliin. Rajalla kuitenkin selvisi, että Ruandan viisumi on nykyään haettava netissä etukäteen ja sitä ei rajalta saanut edes pienellä ylimääräisellä rahalla. Onneksi meillä oli mukava kuski, joka tunsi Ugandan rajalla olevan naisen ja sai exit-leimamme peruttua, eli sentään jääty rajalle keikkumaan tai jouduttu maksamaan uutta viisumia takaisin Ugandaan. Nyt sitten hengaillaan hostellilla täällä Kabalessa ja odotellaan, että joku hyväksyy meidän onlineviisumihakemukset, että päästään jatkamaan matkaa, mutta ilmeisesti tähän voi pahimmassa tapauksessa mennä muutamakin arkipäivä, eli hyvinkin ensi viikkoon. Mutta no, mikäs tässä ollessa, ihan mukava hostelli, eilen tutustuttiin urakalla ugandalaiseen yöelämään ja noita kouluhommiakin on tuossa odottamassa tekijäänsä, ehkä tää oli merkki, että vielä ei ollut aika hylätä Ugandaa ja että nyt voisi hoitaa niitä koulujuttuja…

Eli hengissä ollaan ja toivottavasti seuraava osa seikkailuista kirjoitellaan jo Ruandan puolella!

P5150148

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

5 Kommentit

  • Vastaa Sonja | FIFTYFIFTY 22.5.2016 12:57

    Varsinaista seikkalua, afrikkalaisilla yllätyksillä höystettynä! 🙂 Kuulostaa todella erilaiselta matkailulta kuin Euroopassa. Olen itse innostuksissani suunnitellut kesän reissua Baltiaan jo hyvin pitkälle. http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/05/16/autolla-baltiaan-ja-muita-kesasuunnitelmia/

    Afrikassa moinen suunnittelu varmaan pitää haudata? Tai ainakin hyväksyä se, että muutoksia voi todella tulla. Ja tuo hämppissaari olisi kyllä mun kauhistus ja painajainen….

    • Vastaa Laura 23.5.2016 21:40

      Tolla tyylillä mekin koitettiin alkuun suunnitella kovastikkin, mutta nyt on kyllä täytynyt todeta, etttei täällä paljon auta suunnitella, kun olosuhteiden pakosta tilanteet muuttuu kokoajan ja koskaan ei tiedä, miten esim. julkiset liikkuu tai miten todellisuudessa paikasta a pääsee paikkaan b, vaikka kuinka koittaa etsiä tietoa etukäteen. Mutta ihan hauskaa näinkin, vaikka vähän pitää astua ulos omalta mukavuusalueelta kun ei ookkaan kaikki suunniteltuna etukäteen. 🙂 Kuullostaa mahtavalta tuo baltian reissu, erityisesti odotan postauksia noista kakkoskaupungeista!

  • Vastaa Salla 23.5.2016 13:40

    “paikalliset miehet kahlasivat veneelle sujuvasti meitä yksitellen sylissä kantaen” Peukku tälle!

    • Vastaa Laura 23.5.2016 21:35

      Heh, mulla oli enemmän sormet vaan ristissä kun toivoin ettei se miesparka tiputa mua sinne rapakkoon!

      • Vastaa Salla 24.5.2016 18:43

        Hahaha ois siinä joo voinut vähän hirvittää :’D

    Jätä vastaus