Pallontallaajat.net
Valikko

Vuoristogorillojen jäljillä Mgahingan kansallispuistossa

Heippa!

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, meillä oli tämä viikko lomaa harjoittelusta ja lähdettiin Emilian kanssa kohti Ugandaa kaksi asiaa mielessämme: päästä näkemään luonnossa eläviä vuoristogorilloja ja kokeilla koskenlaskua Niilin alkujuurilla. Molemmat haaveet toteutuivat ja molemmat kokemukset olivat ehdottomasti satojen autossa istuttujen kilometrien ja kaiken säädön arvoisia, huhhuh mikä reissu!

P4040682

Mutkaista vuoristotietä Lounais-Ugandassa

Oltiin varattu reissu siis samasta paikasta kun Masai Maran safarikin ja vaikka homma ei tällä kertaa pelittänyt ihan niin hyvin kuin tuolla aiemmalla reissulla, oli järkätty reissu meille tähän väliin paras vaihtoehto, koska viikon lomassa koko jutun järkkääminen itse olisi ollut mahdottomuus. Oli helppo vain istua autoon, kun joku muu hoisi ajamisen, reitin suunnittelun, majoitukset, ruokailut ja säädöt aktiviteettien suhteen. En ehkä samoja majapaikkoja olisi itse valinnut ja yhdessä majapaikassa ei saatu lainkaan illallista, kun paikan keittiö oli remontissa ja auton kanssa oli ties mitä ongelmia matkalla, mutta jokatapauksessa kaikki hoitui kohtuullisen hyvin ja nähtiin ne jutut, mitä haluttiinkin.

P4050847

Tämän pojan perässä etsittiin autoa gorilloden luota takaisin palatessamme.

Ugandan rajalla oltaisiin haluttu ostaa East African Visa, jolla pitäisi päästä matkustamaan 100 dollarilla Ugandassa, Keniassa ja Ruandassa kolmen kuukauden ajan, mutta syystä x pahantuulinen ja todella tyly tullimies ei sitä meille myynyt, eli jouduttiin ostamaan tuon saman satasen maksanut viisumi Ugandaan ja kun reilu kuukauden päästä lähdetään reissuun on taas sama homma edessä. Takaisin Keniaan tullessa ei kuitenkaan uutta viisumia jouduttu onneksi hankkimaan ja rajallakin oltiin paljon ystävällisempiä.

Ensimmäiset pari päivää ajettiin vaan pitkiä ajopäiviä kohti Ugandan, Kongon ja Ruandan rajaa, jossa Mgahingan kansallispuisto sijaitsee. Varsinkin loppumatkasta maisemat olivat ihan valtavan hienoja! Paikan päällä me jäätiin hostellille hengailemaan, kun Michael lähti hoitamaan gorillalupia meille. Ugandassa huhtikuu, toukokuu ja marraskuu ovat gorillaretkien low seasonia, eli lupa maksoi 450 dollaria, kun muina kuukausina luvasta saa pulittaa 600 dollaria. Hulluhan tuo hinta on, mutta takaa sen, että paikallisille on kannattavampaa suojella gorilloja kuin metsästää niitä ja korkealla hinnalla pidetään turistien määrä kohtuullisena. Yhtä gorillaperhettä pääseekin katsomaan vain yksi 8 hengen ryhmä päivässä tunnin kerrallaan ja muun ajan gorillat saavat elää rauhassa omaa elämäänsä ilman pällisteleviä turisteja.

P4050708

Tää porukka me päästiin tapaamaan!

Gorillapäivä alkoi kipuamisella retken lähtöpaikalle, jossa tapasimme oppaamme. Saimme briefin siitä, miten gorilloiden luona tulisi käyttäytyä ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tärkeimpänä ohjeena oli, että sairaana gorilloiden luo ei ole asiaa ja gorilloita ei saa missään tapauksessa koskea tai muuten tietoisesti ärsyttää. Lisäksi kävimme kuvista läpi millaisen lauman luo olisimme menossa ja ketä siihen kuuluu. Gorilloiden jäljittäjät olivat lähteneet jo ennen meitä ja radiopuhelimesta saimme ohjeita, minnepäin sademetsässä meidän tulisi oppaiden kanssa suunnata, jotta päästäisiin lauman jäljille.

P4050721P4050747

Reilu tunnin kävelyn, kipuamisen ja viidakkoseikkailun jälkeen nähtiin vilaus ensimmäisestä gorillasta ja meikä oli myyty. Seuraavan tunnin aikana nähtiin 10 gorillan laumasta yhdeksän gorillaa, joista yksi oli vasta 2,5-vuotias. Gorillat eivät näyttäneet häiriintyvän meistä lainkaan ja jatkoivat lepäilyä, kiipeilyä ja syömistä ihan rauhassa, vaikka välillä olimme ihan kosketusetäisyydellä gorilloista. En oikeen edes sanoin osaa kuvata, millainen tunne oli seurata noita eläimiä. Tunti meni ihan hujauksessa ja matka takaisin hostellille typerä virne naamalla. Uskomatonta.

P4050800P4050818P4050831

Seuraavat päivät ajeltiin takaisin itä-Ugandaan mm päiväntasaajan yli. Perillä majoituimme Jinja-nimiseen paikkaan. Meidän hostelli sijaitsi aivan Niilin vieressä ja maisemat olivat upeita. Ohjelmassa oli myös koko päivän koskenlaskuretki joelle, mikä oli kyllä hullu kokemus. Toisaalta en ole ikinä pelännyt niin paljon, kuin sillä hetkellä kun kiepuin veden alla kuin pesukoneessa tiputtuani kyljen kautta ympäri menneestä paatista, mutta touhun vetäjien ammattitaito vakuutti ja muun reissun nautin adrenaliinin virtaamisesta täysin sieluin. Tästä touhusta ei kuvia ole, mutta ehkä tulevaisuudessa videonpätkää, jos kyydissämme ollut mies joskus lähettää gopron pätkänsä meille. Luvassa on ainakin hulvattomia hetkiä, joissa kaikki muut vielä meloo paattia eteenpäin ja mää makaan sen pohjalla jo valmiina kauhusta kankeana kymmenen minuuttia ennen käskyä lopettaa melominen, hups… Mutta joo, tätä touhua pitää kyllä päästä testaamaan Suomessakin!

P4050835

Tämmöinen loma tällä kertaa ja huomenna sitten kohti uutta harjoittelupaikkaa, saa nähdä mitä siitä tulee! Onko joku teistä haaveillut gorilloiden treffailusta?

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

6 Kommentit

  • Vastaa Hanna 10.4.2016 20:36

    Gorillat best! Hienoa! Ei tee kylmää rikkaalle länkärille. Hyvä, että joutuu maksamaan niiden näkemisestä noinkin paljon ja varmasti oli joka pennin väärti.

    • Vastaa Laura 11.4.2016 18:05

      Gorillat oli kyllä best ja kyllä tosta kokemuksesta kerran elämässä maksaa noin suolasen hinnan, varsinkin kun tietää, että sillä pystyy edes vähän myös auttamaan gorillojen säilymistä 🙂

  • Vastaa Miffa 11.4.2016 02:52

    Vautsi, varmasti ollut upea kokemus! En kestä, miten söpöiltä noi gorillat näyttää <3 Eikä kyllä maisemissakaan mitään valittamista oo 🙂

    • Vastaa Laura 11.4.2016 18:04

      Joo, oli kyllä ihan uskomatonta, suosittelen! Ja voin kertoo, että livenä ne oli vielä tuhat kertaa söpömpiä :))

  • Vastaa sonjanette | FIFTYFIFTY 16.4.2016 11:53

    Gorillojen näkeminen Ugandassa on ollut mun suuri, suuri unelma sen jälkeen, kun näin Netflixistä Virungan. 450 dollaria on kyllä suolainen hinta, mutta ainakin sen tietää, että se menee varmasti gorillojen suojeluun ja se on todella tärkeää.

    • Vastaa Laura 17.4.2016 22:20

      Joo, kieltämättä tuo hinta hirvitti pahemman kerran, mutta oli kyllä joka pennin arvoista ja vähän lohdutti muakin tuo ajatus, että raha menee niiden gorilloiden suojeluun.

    Jätä vastaus