Pallontallaajat.net
Valikko

Snowdonia ja mahteja maisemia

Heippahei!

Pikapikaa kuulumisia taas! Viime viikko meni tiukasti töissä, torstai juhliessa, viikonloppu Snowdoniassa vaeltaessa, tiistaina sain vieraita Suomesta, keskiviikkoillan vietin espanjan tunneilla ja tässä sitä ollaan, torstaissa taas. Kiirettä siis pitää jälleen, mutta ihan mukavaa on ollut, kaikesta väsymyksestä huolimatta. Ainakin oon pitäny itteni kiireisenä, niin ei oo ehtiny liikoja murehtia.

Snowdonia oli kaikessa karuudessaan ihan uskomattoman kaunis ja mahtava paikka. Vaellettiin kolmen päivän aikana yli 40km, mikä tuntui tämmöisen kokemattoman kävelijän jaloissa kyllä vielä eiliseen asti, mutta maisemat oli kaiken sen vaivan arvoisia. Kuvia ei ihan kamalasti ollut, koska optimaalinen kävelysää (eli pilvinen ja ei liian kuuma tai kylmä sää) ei ollu ihan se kaunein kuvaussää ja tauot meni pitkälti hengitystä tasatessa ja eväitä syödessä. Mutta hienosti päästiin kaikki huiputtaan Snowdon, mistä itse olin ainakin aika ylpeä, vaikka toki tuolle huipulle olisi päässyt vähän helpommallakin kuin 4 tunnin kipuamisella ja kompuroinnilla, huipulle menee meinaan myös turistijuna, joka on rakennettu vanhan kaivoksen raiteille! Ja toki lauantain ja maanantainkin kävelyt oli mahtavia, mutta toi vuorenvallotuspäivä ehdottomasti paras. Mutta antaa kuvien yrittää puhua puolestaan taas kerran!

 

Siellä oli näitä pikkukaritsoja ihan uskomattomat määrät, oisin voinu ottaa ne kaikki mukaani, ne oli niin suloisia ja täynnä elämää 🙂
Siellä pilvessä jossain se Snowdonin huippu on.
Maailman upein luonastaukopaikka. Tosta oli suoraan alaspäin satojen metrin pudotus.

 

Enää muutama metri huipulle!
Valitettavasti tonne huipulle halus joku muukin näköjään, ihan epistä, että myös junalla tulleet saa ottaa kuvia tossa huippupisteessä, ei ollu reilua pistää meitä tunteja kävelleitä jonottaan niitten kaikkien junamatkalaisten takana 😀

Mutta pääsinhän minäkin sinne huipulle!

Että semmonen reissu. Maanantaina kotimatkalla jalat itki tuskasta ja tiistaina sain sitten kylään Janin, meijän Punaisen Ristin nuorisotyöntekijän Hämeestä ja hänen tyttöystävänsä. Oli mahtavaa nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ja Clifton Suspension Bridgelle kapuaminen toimi hyvänä palauttavana treeninä vaeltelujen jälkeen! Kierrettiin lyhyesti myös meijän toimistolla ja juteltiin siitä, miten työt ja elämä on täällä sujunut.

Oli muuten pirun hyvää jätskiä siellä jossain pienessä vuoristokylässä!

Eilen puursin koko iltapäivän ensin espanjan läksyjen parissa ja sitten espanjan tunnilla, mutta täytyy kyllä sanoa, että innostun tuosta kielestä kokoajan enemmän ja enemmän! Hyppäsin siis alkeiskurssilta suoraan alkeisjatkokurssille käymättä alkeiskurssi kakkosta, mikä näyttää olleen ihan hyvä valinta, vaikka vähän oon varsinkin sanaston suhteen jäljessä. Tahti vaikuttaa kuitenkin olevan vähän rivakampi kuin alkeiskurssilla, mikä on hyvä asia. Nyt vaan pitää tehdä kovasti töitä sanaston kanssa ja muistaa kertailla ja tehdä urakalla läksyjä myös vapaa-ajalla. Mutta kova luotto on, että saan nämä alkeet ensi kevääseen mennessä edes jotenkin haltuun.

Ja sitten vielä todistus, että musta on tullu ihan britti, iltapalaks skonsseja ja teetä!

Että semmosta tällä kertaa tänne, nyt alan pakkailla viikonlopun Nottinghamin euroviisureissua varten, toivottavasti tulee mukava viikonloppu 🙂 Hauskat loppuviikot teillekin!

Heippa,
Laura

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus